sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Kalevin ja Kalevan päivät meneillään

Kallionauhusten kukkavarret ovat venyneet joka päivä, ja nyt on jo saatu muutama kukka lisää aukinaisten joukkoon.
Jo kaksi viikkoa on mennyt hupsahtamalla ohitse edellispostauksesta. Kesäkahvilamme on siirtynyt syysaikaan, jolloin viikonloppuisin on keittolounaita tarjolla. Mielessä kangastelee tälle päivälle osuva Sjögren-seuran talkooväen listalla oleva borssikeitto, sitä pitää lähteä maistelemaan. Mikäs on mennessä, kun sadekin jo taukosi, eikä näyttäisi olevan lisää tulossa lähitunteina.

Kalevin nimipäivä tuo mieleen kansalliseepoksemme Kalevalan ja virolais-sukulaistemme Kalevipoeg- kertomukset. Elokuisia ukonilmoja on nimitetty myös kalevantuliksi. Kalevan eli jättiläisen kansa asui pohjoisessa ilmeisesti aika laajalla alueella. Mietin, että kun toistaiseksi pitkiä ihmisiä on kuitenkin ollut tiedetysti viikinkien ryhmässä, niin miten tämä jättiläisen kansan tieto siihen suhtautuu, puhutaanko lopulta samasta asiasta? (Wikipedia kyllä mainitsee, että pitkää kansaa on ollut ennenmuinoin myös lähi-idässä, ennen israelilaisten sinne tuloa. No ketäs he sitten ovat olleet, ei kai mitään purjehtijoita pohjoisesta?)
Sopivaa, että muinaisia suomalaisten vaiheita on tutkinut iittiläinen Antti Sjögren, jonka seuralla siis tänään pitojen vuoro!
Puoli kahdeksan jälkeen aaamulla oli aika paksu pilviverho taivaan peittona, on selvästi vielä hämärän aikaa. On noin viisi astetta lämpimämpää, +13C, kuin mihin on viikolla totuttu. Koko yön on satanut.
Pyörremyrskyjen aika on parhaimmillaan. Onneksi emme asu sellaisella alueella, vaikka joskus Atlantin länsireunalla aikansa raivonneet myrskyt ajautuvatkin luonnonlakien mukaan Skandinaviaankin, jos jatkavat merellä eivätkä laannu Amerikan sisäosissa.

Vettä on saatu niin, että kaikki avonaiset astiat ovat saaneet runsain määrin. Kukan aluslautanen reunojaan myöten, korkeammissa ruukkujen alusastioissa lähes litra.
Pöydän alla sadetta pitänyt maljaköynnös pääsi äsken aluslautaselleen, koska vähään aikaan ei sada. Puutarhakalusteet näyttävät jokseenkin lionneilta jo.
Hädin tuskin siellä lännessä on henkeä vedetty Harvey-hurrikaanin jäljiltä Texasin rannikolla, kun jo Irma-hurrikaani, yksi kolmesta länsi-Intian alueella raivoavasta tuuli- ja sademassasta, on juuri saapumassa Floridaan peittääkseen alleen kaiken. Se on niin suuri, että Suomi-neidon alaosa mahtuisi siihen, jos olisimme kulkureitillä.
Katia-hurrikaani, jolla on hieman eteläisempi reitti, on kurvannut Jukatanin niemimaan reunoja hipoen ja osunut juuri etelä-Meksikoon, jossa saatiin pari päivää sitten raju maanjäristyskin yli 8 richt. voimalla, kun Tyynenmeren puolella niillä kohdin oleva pienehkö Kookos-laatta liikahti matkallaan Amerikan laatan alle.
Ja kolmas, Jose-hurrikaani, vielä kerää voimia merellä tullakseen täydentämään jäljet.

Viime talven aikana ruukussa juuria tehneet maksaruohon vauvat ovat jo esiteinin iässä, kun aletaan kukintaa. Sitkeä sissi tämä kasvi, joka luontaisesti on kallionrakojen pikku kasvupaikkoihin sopeutunut, mutta säilyy hengissä, vaikka joskus reiätön ruukku on unohtunut tyhjentää sateiden jäljiltä useammaksikin päiväksi.
Meilläkin on vähintään kahden viikon sateisen ajan putki meneillään, vaikka viikko sitten olikin muutama kuivempi päivä. Nyt ennustetaan oikein suuria sateita tälle päivälle keski-Suomen -Kainuun korkeudelle, useita senttejä jopa.

Alapellon itäreunalla kasvava isoin tontin kuusi sai luovuttaa alaoksansa, joita oli lähes 60. Se avarsi näkymiä niin paljon, että meidän alaovelta näkyy naapurin puuvajan ovelle! Kuusi ja sen kaveri istutettiin aikoinaan Marja-Leenalle 1980-luvulla tehdyn kriikunaviljelmän laitaan, kun kriikunoiden mielestä paikka oli liian kuiva kasvaa, ne vain kituivat. Nyt nekin poistettiin kokonaan, suurin osa keloutunutta rankaa. Toivottavasti saan pidettyä kurissa valtavat juurivesa-yrittäjät, joita on tässä tontin kohdassa joka vuosi kymmeniä. Kuusen kaveri muuttui klapeiksi jo toistakymmentä vuotta sitten, kun puut oli istutettu liian lähekkäin toisiinsa. Myös metsälehmuksen (vasemmanpuoleisin runko) alaoksia meni pinoksi.
Viime viikonvaihteessa arboretumissa oli taas oksasavotta meneillään, edellinen oli elokuun alkupuolella. Hamed viehättyi Fiskarsin oksasahan hyvistä hampaista, joilla kepeästi saatiin alas tai nurin suuret määrät puumassaa, vaikkei niin montaa tuntia kerralla oltukaan (vain pari, kun ei sitä sillä vauhdilla veto kauan kestä). Kaikkia jälkiä ei vieläkään ole siivottu, tontin pohjoisreunalla on vielä työmaata.
Näiden rankojen alkuperä on maantien läheltä ja muualta tästä lähistöltä, pisimmät ovat marjatuomipihlajaa. Muita rankakasoja oli toisilla syrjillä alapihaa.
Helenan kanssa kaksin keräsimme ja siivosimme oksia ja isompia rankoja kasoille, osa tulikin jo katkaisuvalmiiseen kuntoon, ja loppujen pääosa sitten maanantain- keskiviikon työrupeamien aikana.

Haketuskokoista oksastoa on useita kekoja. Harmittaa vähän, kun pihlajatkin taas menettivät oksiaan, mutta toisaalta edelliskerralla (jokunen vuosi sitten) suurta marjamäärää ei löytänyt yksikään lintuparvi, maahan tippuivat pakkasilla.
Kuusenoksien latvat saivat kunnian tehdä uudelle heinäkompostille reunat. Nehän eivät helpolla lahoa, joten keko pysynee mallissaan joitakin vuosia. Haketuksen jäljiltä pinta saa vielä lisää täytettä.

Keskiviikkoiltana oltiin tässä pisteessä, pinot koossa ja tanner haravoitu. Sahanpurun lisäksi suuret määrät nousi sammalta, joka meidän rinnetontilla on alkanut viimeisen vuosikymmenen aikana kovasti lisääntyä. Se on melkein kaikki niityn liekosammalta, joka on sangen suosittu materiaali linnunpesissä.
Ystävällinen naapurini tulikin sitten hätiin tiistaina moottorisahan kanssa, joten isoimmat puuainekset muuttuivat polttopuiden alkioiksi, pinoihin kuivumaan vuodeksi kahdeksi. Laitoin vielä pressutkin päälle, kun pinot ovat aika tiiviit, ja ilmatilaa sen alle, etteivät puut ala homehtumaan.

Nämä tulevat isot sadeajat olivat jo tiedossa alkuviikosta, siksi pidettiin niin monta työtovia, kuin selkäranka suinkin salli. Saattaa olla, että vasta kuun jälkipuoliskolla tulee taas ulkotyölle sopivia hetkiä. Kun nyt on ensimmäistä kertaa tällä tontilla kuormalavat pinon alla, kuivuminen tulee tapahtumaan varmasti!

Etupihalle on nurmikon reunalle kehittynyt loppukesän aikana kaksi eri rypästä sormustinkukan taimia, joten istutushommia niillekin lähiaikoina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti