Jokos sadeaika loppuu? Huomenna on Jaakko

Kukkamyyjän ale tuotti tänään maljaköynnösruukut, jotka tietysti pääsivät heti pöydän alle pahimpien sateiden suojaan..

 Ja loput täydennykset tuijan helmoihin.

Kylläpä onkin vesi ollut herkässä viime aikoina. Tämä päivä on ollut tosin enemmän tihkutusta. Pyykkiä pitäisi kohta pestä ja varsinkin saada kuivumaan. Ainakin Ilmatieteen laitos ja Foreca ovat nyt yhtä mieltä, että vasta lauantaina voisi sadella. Ehkä siis huomenna aamusta kone jauhamaan.

Matonpesureisuja ei tule tänäkään vuonna, ne pitäisi kokemukseni mukaan saada tehtyä nykyisenä ilmastovaiheena jo toukokuulla, koska silloin kuivatusilmoja riittää. Loppukesä on aina enemmän tai vähemmän arpapeliä. Ihan niinkuin haketuksienkin kuivattamisessa.

Etupihan vakituiset asukkaat, pienet mustat muurahaiset ovat päättäneet alkaa sateiden alettua asettautumisen siirtämällä pois kaikki hiekat laattojen alta, jotta olotila lisääntyisi. Ihmeen sitkeää sakkia, ja kylläpä meidän piha on niiden mielestä sopiva!

Kesähuveihin kuuluvat mansikat, mustikat ja vadelmat. Omissa vattupensaissa ei ole yhtään kypsyneitä, raakileetkin aika pieniä vielä. Mansikat ovat kaupoissa ja torimyyjällä ihan ylellisyystavaran hinnoissa. Jaakonpäivän aikoihin alkaa myös olla asiaa mustikan poimintaan, kuulin kesäkahvilassa. Siellä oli tarjolla uusista mustikoista loihdittuja piirakankoristeita.

Ruohonleikkuuta saisi myös panna toimeksi. Valkoapilan kukkiva matto on putkahtanut meidän poluille ja tantereille. Kengät ja sukat kastuvat varmasti aamusella, kun nuo kastepyydykset muodostavat kulkureittejä. Märällä ei oikein viitsi leikata, kun mössö paakkuuntuu leikkurin pohjaan.

Vaikka sisätyölle on ollut otollisia aikoja, ei alkukuusta alettu saali-askare ole kovin paljon edennyt mukavien risusavottahommien takia. Lointa piisaa edelleen. Neljäs "mansikka" tekeillä.

Kesäkylään kuun alkupuolella tullut Hamed tarttui leikkurin aisaan ja huomasi aika pian, että pitää tehdä raivausta myös oksistoissa, kun olivat paisuneet joka paikkaan. Kuolleita oksia ja runkojakin löytyi varsinkin kriikunoista. Ja kuulemma yli puolet vielä jää odottamaan, ehkä seuraavalle keväälle.

Toistakymmentä haketettavien oksien kekoa jäi jäljelle, kun paksut rangat oli irrotettu. Tässä on hevoskastanjan perintö..

Niin tuli vihityksi viime kesänä ostettu oksasaha, ja sen seurauksena on alapihassa kuution verran paksuja oksia odottamassa sahuuta polttopuun pituisiksi. Se pienempi materiaali jäi mulle huoleksi. Viime viikon aikana sain ne saateltua loppusijoilleen kompostille, kun hakkeen kuivatusilmoja ei näyttänyt olevan näköpiirissä. Uusi komposti alkoi näyttää yhtä komealta kuin vanhakin...

Pääsin heinäkuussa lyhyellä aikavälillä ihan kaksi kertaa käymään Janakkalassa. Ensin oli se tavallinen kesäinen hautojen kunnostuksen aika, ja viime viikon alkupuolella sitten vietettiin työkaveri Sirkan 80-v syntymäpäiviä. Sääkin suosi niin, että juuri silloin ei satanut, kun oltiin ryhmäkuvassa ulkosalla. Työyhteisön jäsenille oli ihan oma päivänsä, istuttiin kuin ainakin entisessä opettajainhuoneessa ja keskustelu ryöppysi vilkkaana!

Oli mukavaa nähdä reipasta mummosakkia koolla tuvan täydeltä! Mukaan oli saatu uusikin eläkeläinen Marja-Riitta, joka oli tullut virkaansa niihin aikoihin, kun itse olin sieltä irtoamassa, siis tavallaan jo seuraavaa sukupolvea.

Odottelin nyt viikonlopulle suvun nuorinta kaartia Lohjalta vieraiksi, mutta ärhäkkä mahatauti pyydysti lähtijöitä yksitellen, ja matkaa lykättiin. Mutta onneksi Mikko oli laatinut suunnitelman tietokoneen virusajon suhteen ja putkahti pihalle. Ja samalla saatiin yllättäen merkittävä vuotuinen säästö, kun ohimennen kilpailutettiin autovakuutukset, homma, joka tänä vuonna lakimuutoksen takia tosiaan kannatti tehdä.

Yksi aikakausi on menossa päätökseen, kun seitsemän vuotta sitten tilapäismajoitukseen meille tulleet Käsityökeskuksen kankaankudontavälineet lähtevät lähiaikoina Virolahdelle. Puut ovatkin seisseet toimetta jo viitisen vuotta, koska käytän omiani. Ja on oikein hyvä saada osa yläkerran hallista tyhjäksi, kun sen lattiaakin pitäisi ehkä tiivistää jollain lailla.

Olen jo odottanutkin, milloin kangaspuut lähtisivät, kun tilapäisyys on ollut tiedossa koko ajan. Tämän ikäistä huolestuttaa, jos sattuu kupsahtamaan ennen kuin lainatarpeistot on kuljetettu, niin mistä ne kaikki rekvisiitat osaa etsiä, eihän niitä voi koko ajan lattiallakaan pitää. No nyt ne kuitenkin ovat esillä ja leveillään, valmiina pakattaviksi.

Pitää nyt varmuuden vuoksi tehdä kaikki luomapuulle aiotut urakat pois, koska kai nekin muuttavat, kun Virolahdella yritetään paikata tulipalon jälkiä. Aloin eilen tehdä toista kahdesta saaliloimesta ja sainkin sen monien huilitaukojen jälkeen lettimuotoon. Autotalliinkin siis tulee ehkä lisää tilaa, luomapuiden vaatima ala on ollut n. 4 neliötä. No ei se autolle jouda vieläkään, muuta roinaa vaan.