Juhannusaaton tunnelmissa

Luulin jo, että tänä vuonna menee juhannus ilman valkoisia ruusuja, mutta onneksi ylämäellä on hansaruusujen joukkoon jäänyt Varkauden terveisiä! Kiitokset siitä Sepolle, joka halusi pelastaa ruusuntaimia ja liotti niitä rantavedessä, kunnes matkaa tuli tänne päin. Taimi on sitkeästi pitänyt pintansa ja kukkii jo oikein hyvin. Vanha talonvieren kasvusto on nykyisin niin hevoskastanjan varjostama, että siinä on vasta pieniä nuppuja.

Vaaleanpunainen papulanruusu on avannut tänä aamuna ensimmäiset pari kukkaa ylämäellä, joka istutus on aikoinaan ehkä 1950-luvulla tehty Raijan ja Seijan leikkimökin viihtyisyystarpeita varten.  Tienvarsiaidan vastaava kasvi ei vielä näytä yhtään kukkaa.

Päivä on vielä pisimmillään, kun on päästy kesäpäivän seisaukseen. Se viipyy samanmittaisena toista viikkoa, ja sittenkin kun alkaa lyhetä, niin vain minuutin kerrallaan, sen sietää hyvin! On aivan ihana herätä jo ennen puolta viittä, kun idän ikkunasta näkee taivaan rusottavan ja valoa on joka puolella. Kyllä kelpaa.

Vuosi on edennyt jo ruohon nutistukseen, kun vuokot, mukulaleinikit ja lemmikit ovat ehtineet siementää. Joitain leikkurilla tehtyjä kävelypolkuja on jo ilmaantunut nurmikolle. Alapuutarhan tienoosta löytyy mehevin ruoho, kun kattorännien vedet valuvat luontaisesti siihen, ja lisukkeita syvemmälle tuo myös saunan harmaavesien suodatuskohta.  Talon tällä puolen imee syreenipensas voimaa lähistön sakokaivosta tihkuvista mehuista.

Raisut tuulenpyörteet toissapäivänä ja varsinkin eilen panivat lumipalloheisi-pensaan monet latvahaarat aivan maahan. Se kasvaa juuri siinä harmaavesikentällä hyvässä kosteudessa. Luultavasti tuo ei siitä nouse ilman tukikeppejä

Musiikkijuhlat-viikko saatiin päätökseen juhannuksen alusviikon alkaessa, joten nyt meillä ei tehdä erityisiä siivouksia, entisillä mennään. Majoitusvieraita oli vain yhtenä yönä, silloin yläkerran täydeltä, ja sattui niin onnekkaasti, että tuli pyykinkuivatusilma heti lauantaina, joten se homma on nyt enää muistoa.

Kirkkokonserttina oli torstaina nimittäin Tuure Kilpeläisen Kaihon karavaani, jossa laulujen aiheet olivat teemasta lähimmäinen. Majoitettavani olivat tämän joukon ns. tekniikkaryhmä. Kirkko oli lähes täysi, siellä on 900 istumapaikkaa.

Myös lauantai-iltana kävin kirkkokonsertissa, jossa oli klassisempaa kirkkomusiikkia. Kun konserteissa aina seistään väliaikana pihalla, niin harvinaisesti tänä vuonna ei ollut yhtään hyttysiä tai mäkäräisiä, jotka kiusaavat lämpimiä tai kuumia seisoskelijoita. Siis aivan ihanteelliset olot, myös Hiidenvuoren yökonsertille, jonne oli saapunut kuulemma 600 kuulijaa.

Tänä vuonna tein juhlien kahvilaleivonnaisiakin parina päivänä, että tunnelma säilyi. Tuotevalikoimaani kuuluu yleensä kirkonkylän rahkapiirakka, jonka ohjeessa on niin paljon massaa, että 50 cm:n uunipellin lisäksi pitää ottaa apuun foliovuokakin.

Tänä vuonna löysin netistä myös helpon ja hyvän raparperipiirakan, jota olen tehnyt jo kaksi kertaa. Siinä käytetään raparperista mikrolla tehtyä hilloketta, ja tuote säilyy pitkään mehevänä. Myyntihommiin sinne tiskin taakse en enää tohdi mennä, seisoskelu ei enää luonnistu, kun selkää alkaa liikaa särkeä ja jalat paisuvat.

Pari vuotta sitten tehdyt raput ovat osoittautuneet oikein hyviksi, myös naapurin kissa kulkee niistä mieluummin kuin märällä ruoholla. Tonttini suuret määrät vuorenkilpiä ovat juuri tulemassa työvaiheeseen, kun poistan ruskettuneet kukkavarret, niitä tulee monta kottikärryllistä yhteensä

Tarvitsee muuten hieman juhlan kunniaksi löhöilläkin, sillä kädet ovat hapoilla sirpin pitelemisestä, eikä sovi unohtaa selkälihaksiakaan. Ruohotöissä on aherrettu tämä viikko, onneksi niittäminen on helppoa, kun korsi ei ole yhtään kovettunut, se katkeaa melkein ajatuksen voimalla. Samalla voi katsella kesän etenemistä ja mitä yllätyksiä on nähtävillä.

Kuten nyt sitä, onko rönsyakankaalista enää mitään jäljellä. No, oli, se osaa kivasti mennä samikseksi nurmitädykkeiden joukkoon. Sen verran se on violetti, että ihan läheltä erottuu taivaansinisistä tädykkeistä.

Helenan alkukesästä istuttamat lumihiutaleet ja marketat olivat vielä "työkuntoisia", joten tein vain lisäyksiä tyhjiltä näyttäneisiin koloihin. Enon ristin istutus on melkein samanlainen, pelakuu tosin on kirkkaanpunainen. Nyt juuri kaupoissa on enää vähän istutustaimia paikkoihin, joissa kestävyydelle on isot vaatimukset, kun hoitoa ei ole joka viikko tarjona.

Ehdin keskiviikkona toteuttaa suunnitellun Turenginreisunkin, vaikka sääennusteet sateineen hieman arveluttivat. Ja toisaalta loppuviikolle ei kannattaisi mennä vuoden kiihkeimmän liikenteen tukkeeksi. Kuitenkin matka onnistui, ja kiitokset taas Sirkalle ihastuttavasta lepohetkestä ajelujen välissä. Niin on kuin siskoaan menisi tapaamaan, ja enemmän kuin omia verisukulaisia näitä pitkän ajan työkavereita on lopulta tavannutkin, kun silloin aikanaan päivittäin oltiin monta tuntia tekemisissä keskenään.

Pari viikkoa sitten sain viritettyä saaliloimen työkuntoon, mutta sinne tasolle en ole ehtinyt juuri ollenkaan tällä viikolla, vain puoli metriä on tullut tehtyä. Ehkä ensi viikolla edistystä tulee enemmän, kun Tella tulee kesälomalle. Sen mielestä parasta liikuntaa on, kun minä istun kangaspuilla ja hän vaihtaa makuupaikkaa sängystä toiseen tai väliin lattialle. Vintinraput kavutaan monta kertaa päivässä, varsinkin jos näyttää niin sateiselta, ettei rikkaruoho- ym. puutarhatyö maistu.

Kesä alussa, ja kylläpä siitä nyt nautitaan!

Kauan kesti kesän odottelu, mutta nyt siitä saa jo mielin määrin nauttia, kun kaikkialla tuoksuu ja soi. Ja onneksi hyttyset eivät vielä haittaa, kun toukokuukin meni melko niukoin sadepäivin. Taas on rännisaaveissa vettä, joten pääsee tekemään istutuksia, kun on millä kastella!

Ensimmäiseksi istutustyöksi tuli uuden rodon istutus ylämäelle.  Sen piti olla valkoinen Suomen 100-vuotisjuhlan merkiksi, mutta kaikki valkoiset olivat jo menneet kaupasta, kun kävin. Tässä sen istutuksesta on kolme päivää ja kaikki nuput ovat auenneet. Takana on kivi, jonka päällä lapsuudessani oli pitkä lauta, ja kaksi lasta istumassa eri päissä lautaa ja kiikkumassa.

Rododendron catawbiense grandiflorum eli puistoalppiruusu on tämä uusi tulokas, siitä on sinisen tai punaisen violetteja tarjokkaita, päädyin tähän punertavampaan. Istutuspaikka on lähellä muita entisiä rodoja, se on tontin varjoisammalla kulmalla.

Tontin rehevin kohta ylämäellä, tästä kävelypolun pitäisi mennä!

Metsäkurjenpolvet eli juhannuskukat alkoivat kukkimisen ensimmäisenä meidän tontin kurjenpolvista jo muutama päivä sitten. Seuraava eli idänkurjenpolvi avasi tänään ensimmäisen kukkansa etupihan penkissä.

Parin viikon aikana on saatu pari reippaampaa saderupeamaa, joten ruohot ovat alkaneet rajun kasvun, ovathan valoisat ajat lähes maksimissaan. Ylämäen polkua ei tee mieli enää kulkea ennen sirppikierrosta, kun koiranputki yltää miltei kainaloon. Metsästä on löytynyt myös monta terhakkaa puuntainta, joita pitää myös merkitä kepillä, ettei tallo tai leikkaa niitä.
Se tuleekin olemaan ensi viikon huvia, ainakin silloin, kun ei suoraan sada. Aloitinkin jo sitä puuhaa, kun lauantaina kuljin pyykkien kanssa narulle johtavaa polkua, sainkin siinä usemman kottikärryllisen vihermassaa kompostin keltaisen kevätkorjuun peitoksi.

Sirpittelyä riittää ensin, kun pitää varoa ruohon seassa olevia taimia, vasta sen jälkeen uskaltaa alkaa lykkiä ruohonleikkuria, kun reitit ovat selvät. Mukulaleinikki on jo lopettamassa kukintaansa, kohta myös lemmikit, sitten voi leikata.

Pyykkinarupolkua sirpittelyn jälkeen. Raparperitkin ovat jo alkaneet kukkia. Illalla sain leikkuutähteet korjattua, kun olivat koko päivän nahistuneet ja keventyneet.

Aiottu etupihan kukkapenkin siirto ei nyt keväällä vielä toteutunutkaan, kun ne koivunkannot, joita kuvittelin poistavani, eivät olleetkaan ihan loppuun asti lahoja. Jospa sitten syyskuussa yritän seuraavan kerran.

Tässä kuvassa sitä tulevaa istutusaluetta, keltaisen esikon kohdalla on vielä kovaa kantoa jäljellä. Toinen uusi penkin kohta on kuvan oikean reunan kohdalla.

Kävelin sunnuntaiaamuiksi vakiintuneen kesäkatselmuksen tänään puutarhassa. Meninkin jo aikaisin eli seitsemän jälkeen, se kun päättyy aina vuohenputkien kiskomiseen pois kukkapenkeistä. Nyt oli ensi sijaisena pelastuskohteena tienvarren penkki, jossa yksi kuolanpioni oli avannut kukkansa katseltavaksi. Muut kaksi eivät vielä ihan ole samassa vaiheessa. Kitkettävää on, ja tienvarsikin pitäisi sirpillä hieman madaltaa. Ojan luiskat ovat hankalan rinteiset, että niissä ei oikein kunnolla voi leikkurilla toimia.

Viikko sitten sunnuntaina oltiin Tampereella sukukokouksessa viettämässä aivan ihanaa tapaamishetkeä. Lähtö oli jo aamulla, ajoimme Riihimäen kautta kolmostielle ja siitä Tampereelle. Paluumatka oli itäistä tietä 12, eli Kangasalan kautta Lahteen. Kuljin nuorimman sisareni Raijan ja hänen miehensä kyydillä "herroiksi". He olivat tulleet valtameren takaa kesäkuun alkuun Suomeen, jossa oli sisareni riemuylioppilasjuhla 03 06 2017 Kausalassa, eli siitä on kulunut 50 vuotta, kun lakki painettiin päähän. Sukukokous puuhattiin samaan aikaan, ettei tarvitse niin monia matkoja vuodessa tehdä. Oltiin yötäkin Tampereella, minulla oli yöpaikka Ullan ja Jarin kotona, jossa nuoriherra Gubbe-kissa tuli varpaita lämmittämään heti, kun sänkypaikka oli tehty!

Iitin musiikkijuhlat-viikko on nyt alkamassa, ja näyttää siltä, että tänä vuonna meillä ei ole majoitettavia, joten voin keskittyä pitkästä aikaa vain konserteissa käymiseen, No, pientä askaretta on kuitenkin juhlapaikan kukkakoristeluissa ja kirkonkylänpiirakan leipomisessa. Siinä on ihan tarpeeksi, vaikka ei muuta tekisikään.

Ensin loimi kierretään eli kääritään kangaspuun takatukille. Se kulkee kangaspuun päällä tuon puutappilaitteen eli käärinpirran kautta, jotta se on tasaisesti koko tukin leveydellä. Kun homma on tehty, käärinpirta nostetaan pois odottamaan seuraavaan uutta lointa.

Niisiminen meneillään, kukin loimilanka menee oman valkoisen niitensä silmästä, jota tarvitaan polkimien lisäksi loimien nostamiseksi kudontamallin mukaiseksi

Tuli tehtyä viime viikolla uusi saaliloimi, jonka sain tänään niisittyä (tiheys on 5 eli 5 loimilankaa sentille). Siinä riittää muuta askaretta sadepäivien varalle, niitä näyttää olevan useampiakin tällä viikolla. Tai ainakin niin ennustetaan. Jokohan sen jälkeen löytyisi aikaa Janakkalan matkalle?