tiistai 24. tammikuuta 2017

Tuntuu melkein maaliskuulta

Viime viikonvaihteessa oli vähäpilvistä aikaa. Kuva on otettu 20 01.
Vaikka eletään vielä melko pimeän talven keskellä, maailman sääilmiöt ovat aiheuttaneet jo viikkoja kestäneen syklonien sarjan, joka tuo lauhaa ilmaa ja tuulia, ehkä sateitakin. Huomenna on onneksi Paavon nimipäivä, se tunnettu valoisamman kauden symboli, josta sananlaskukin sanoo: Päivää Paavalista. Alkukuussa olleet pakkasetkin loppuivat melkein alkuunsa, joskus ne ovat kestäneet reilusti yli kuukauden. Saatiin siis taas föhn-tuulia ja ihan keväistä tuntua tiemaisemiin.
Tuossa kuvassa kiteytyy tämän vuoden keskitalvi. Lunta on tullut niukasti, ja pian on seurannut sulamista, joten parvekkeelta tippuu koko ajan vettä rappumatolle
Tämän aamun lumitilanne pihalaatoilla: Noin kolme senttiä sillä kohtaa, johon lumi pääsee esteettä.
Viimeisen vuorokauden aikana satanut lumisaalis autonpeitolle sataneena. Ravistin peiton puhtaaksi eilen keskipäivän aikoihin.

Luin illalla vuoden 1999 päiväkirjaani koetusta kunnon pakkastalvesta. Se oli viimeinen kokonainen työvuoteni, siihen toi maustetta oikean käden ranteen kolmas leikkaus huhtikuussa. Ranne oli 1998 kokenut pirstaleisen murtuman, jota ei saatu muuten kivuttomaksi kuin tekemällä tuolloin suoritettu ns. jäykistysleikkaus. Siinä lonkkaluusta otettua luulastua tungettiin olemassaolevaan huonoon asetelmaan tekemään se taipumattomaksi. Heinäkuussa sitten pääsin eroon kipsituesta.

Vuosi oli muuten otollista aikaa kaikenlaisille ennustuksille ja peloille digiongelmista, kun vaihdettaisiin kohta uudelle vuosituhannelle! Puolijännityksellä seurattiin vuosituhannen vaihtumista, jota varmuudeksi näytettiin melkein vuorokauden, kun H-hetki eteni idästä länteen keskiyötä seuraten. Mutta saatiin lämmin kesä, vasta 2000 ja 2001 olivat sadepainotteisia ja viileämpiä.

Toisaalta syklonien radan takia kylmät ilmamassat ovat nyt purkautuneet keski- ja itä-Euroopan yli kauas etelään. Italiassa saatiin juuri maanjäristyksen seurauksena kauhea kokemus, kun lumivyöry hautasi hotellin kymmenine asukkaineen, joita nyt on jouduttu kaivamaan lumimassoista. Osa on onneksi löydetty elävinä, mutta kovin kylmettyneinä. Välimeren ympäristön pakolaisleireillä on olemista, kun teltat eivät totisesti ole mitään lumiajan asumuksia.

Tämän kevään sukkatehtailua kuun alkupuolelta. Ylempi pari on selvästi viritelty itsenäisyyden 100-vuotiseen juhlaan sopivaksi... Huomasin viikolla uutisista, että jotkut harrastavat paljasjalkajuoksua ympäri vuoden. Uutisesta selvisi kuitenkin, että talvisaikana jalkapohjaa suojaa villasukka. Olenhan minäkin sukilla usein tepastellut pikku hommia ulko-oven tienoilla, mutta että pidempiä matkoja?
Toisaalta on todettu, että maapallon ilmat tulevat vuosi vuodelta yhä lampimämmiksi, jäämeret alkavat muuttua meriksi ikuisten jääkenttien asemasta. Jääkarhuilla on jo nyt hankaluuksia ravinnon hankinnassa, osa niistä on siirtynyt asumaan kaatopaikkojen tienoille, jossa ruokaa ainakin melko usein on saatavilla.
Etelämantereella on jo tovin seurattu suurta n. 100 km:n railoa, joka uhkaa irrottaa ison jäähyllyn mereen uivaksi jäävuoreksi. Railolla on mahdollisuus erottaa 5000 neliökilometrin kokoinen lohkare mannerjäästä. Se on noin puolet Uudenmaan läänin pinta-alasta. Jos niin tapahtuu, siitä tulee suurin ajelehtiva jäälohkare aikoihin. Kun se on jo valmiiksi meressä, se ei juuri nosta vedenpintaa, mutta joutuu haitaksi meriliikenteelle.

Nämä ovat huolettavia asioita, ja maailman ilmastotalkoita on viritelty jo hyvän aikaa. Öljyn ja hiilen valta-asemasta energian lähteinä pitäisi pian päästä, sillä hiilidioksidin määrä on uhkaavasti noussut. Energiankulutusta pitäisi vähentää, mutta toistaiseksi se on vain noussut. Eilen illalla kerrottiin valtakunnallisia tilastoja viime vuoden tammikuusta. Silloin pakkaskaudella tehtiin Suomen ennätys sähkön kulutuksessa, jossa tilastossa oli tuontisähkön osuutta reilu neljännes. Entäs, jos ei olisi saatu naapurimaista?

Kuinkahan käy maailman ilmastosopimuksen, joka juuri on saatu tehtyä? Toisaalta ei olisi kovin suuri vaiva esim. viileillä alueilla laskea asuintilojen lämpötiloja asteella - parilla, koska vaatteita kuitenkin täällä riittää. Se on askel oikeaan suuntaan. Talojen rakentamisessa tulee pian uusia ongelmia. Liian tiivis talo tuottaa mikrobeille hyvät elinympäristöt, kun vettä käytetään melko surutta sisätiloissa. Onhan se nähty Suomen nopeasti putkahtaneesta homekoulujen ja -kotien määrästä. Kosteiden tilojen vesieristeet eivät ole sataprosenttisia. Itse elin lapsuudessa niukan talousveden aikaa, kun ei ollut vesijohtoa. Silloin oli kyllä käytössä aina lattiapyyhe, jolla roiskevedet korjattiin lattialta. Seinät pysyivät kuivina. Isommat pesut tehtiin lauantaisin saunoissa, jotka kuivivat käyttöjen välillä viikon.

Meillä hallitus ihan oikein alkoi puuhata valtakunnallista selvitystä uusista liikennejärjestelyistä, koska liikenne kuluttaa juuri noita fossiilisia energiavaroja, mutta esitys on nyt ammuttu alas. Liikenneministeri on osoitettu nurkkaan häpeämään.
Olisi kyllä suoranainen ihme, jos tällaisesta probleemasta olisi noin nopealla aikataululla saatu vähänkään tyydyttävä ratkaisu, kun päämäärä on maaailmanlaajuinen ja keinot vain kansalliset. Mutta en havainnut kenenkään arvostelijan mitenkään kantaneen huolta ilmakehän asioista, huolen aiheet olivat aivan muuta, lähinnä lompsaan liittyen. Ei tainnut selvityksessäkään olla sitä näkökulmaa, kun lähtökohtana oli vähentynyt valtion varallisuus.

Tammikuun puolivälin jälkeen tullutta tuotantoa
Ja tässä seuraavat. Tuntuu, että homma etenee nopeammin, kun välillä vaihtaa toiseen värisarjaan...
 Sään ennustajat sanoivat, että näillä lukemilla mennään ainakin kuun loppuun. Juuri nyt ollaan siirrytty aavistuksen nollan alapuolelle, sitä pitäisi kestää pari päivää. Lunta on niukalti, vajaat kymmenen senttiä, joten tämä vuosi ei ole paljoakaan luontipuuhia tuottanut. Eikä lunta etelään kohta tulekaan, toista on Lapissa!

Saimaannorpan ystävät ovat alkaneet lumien kolaustalkoot norpan pesimäpaikkojen lähellä. Lunta on toistaiseksi niin vähän, ettei kinoksia juuri löydy. Kuulemma apukinosten teko on aloitettu tällä viikolla, tiedottaa Metsähallituksen luontopalvelut. Sellaisia tehtiin isommasti tammikuussa 2014 ja 2016, ja norpat olivat tyytyväisinä ottaneet työn tulokset pesimiseensä.

Telkkarissa on ilahduttanut kiinnostava Menneisyyden metsästäjät - sarja, joka kuvaa metallinilmaisijain kanssa kulkevaa äijäporukkaa etsimässä arkeologisille kaivaukselle sopivia kohteita. Mieleen tulivat Hauhon katajaisten maisemien kasviretket Hyömäessä, josta löysimme monta kiinnostavaa vanhan asutuksen indikaattorikasviakin muiden kasvistoaarteiden lisäksi.

torstai 12. tammikuuta 2017

Tammikuun tuulet

Ollaan edetty jo puoliväliin talvea vanhassa ajantiedossa, jonka mukaan puolet talven lumista on satanut loppiaiseen mennessä, ja siitä on jo viikko. Huomenna on Nuutin päivä, jolloin ennen päättyi "talviunelle pyhitetty" joulun aika, ja siirryttiin hääräilemään enemmälti. Usein se omavaraistalouden aikaan oli matka edempänä olevaan latoon heiniä hakemaan. Heikkiin on kyllä vielä viikko aikaa, sehän se talven selän virallisesti katkaisee. Heikkinä piti olla puolet karjalle varatuista heinistä jäljellä.

Jouluksi hankittujen "amaryllisten" eli ritarinkukkien ensimmäiset vanat on pois leikattu, ja toiset nuput ovat puskeneet esille.
Lehtikaktukset ovat vasta alkaneet keskitalven sesonkiaan. Valkoinen Marja-Leena on jo pudottanutkin joitain kukkiaan, punaisella vasta ensimmäinen avautumassa.
Joulun tunnusmerkit eli pikkulamput, kynttilät ja itämaantietäjät on siirretty laatikoiden sisuksiin vuodeksi, porkkanalaatikkoa on kyllä vielä pariksi ateriaksi...

Päivä on pidentynyt jo kuuteen ja puoleen tuntiin, hyvää vauhtia mennään kevättä kohti. Sukkatehtailuni on taas mahdollista, kun jännetupet huilivat pari kuukautta. On jo menossa neljäs pari. Lähikaupassa on myös lankahylly, jossa voi käydä tutkimassa vaihtoehtoja, samalla kun käy ruokaostoksensa. Joulupyykki on pesty ja saatettu puhtaiden joukkoon kaappien hyllyille. Mattojen tuuletusta hangella ei kyllä vielä sentään.

Viime viikolla oli sen verran reippaita pakkasia (parina päivänä jopa enemmän kuin -20), että jatkuva rapuissa kulkeminen pohjakerroksen tulipesille oli perusaskareena. Täällä viikolla en olekaan lämmittänyt kuin kahtena päivänä, ollaan niin leudossa pikkupakkasessa. Viime yönä oli hieman kylmempää, vaikkei kymmentäkään astetta lähellä, kun sattui taivalle pilvetöntä kohtaa, josta täysikuuksi paisunut yölamppu esittäytyi koko ympyräisyydessään (eikä tietystikään nukuttanut).

Lunta ei tosin ole kuin vajaan viiden sentin verran, kun tiistainen koko päivän jatkunut hiljainen vesitihku alensi saadun kerroksen puoleen. Pupun, kissan ja oravien jäljet ovat muodostuneet poluiksi puutarhalla. Kuva on parkkipaikan läheltä mongolianvaahteran alta, jossa oravat käyvät tähyämässä otollisia aikoja. Väylien hiekoitus muuttui tarpeesta todeksi tänä aamuna, kelpaa taas mennä postilaatikkotietä liukastelematta.

Aika kovat tuulet puhaltelevat parhaillaan. Viima on niin kova, että näpit jäätyvät tuota pikaa. Hieman on joukossa kovaa vauhtia kiitäviä lumihiutaleitakin. Näin pitäisikin olla, tammikuun alun karmotuulet putsaavat havupuiden latvat, jottei tapahtuisi lumenmurtoja.

Tänään tuulen suunta on harvinaisesti kaakosta, joka saa minut huolestuneena katselemaan liian lähellä kasvavia naapurin isoja kuusia, joiden mahdollinen kaatumisen suunta olisi juuri taloani kohti. Tuuli saa voimaa tullessaan Urajärven takaa, mutta onhan siinä muutama sata metriä vielä kallion jyrkännettä ja metsää edessä vastaanottamassa pahinta puhuria. Juuriltaan nämä kuuset eivät nouse, kun ovat vierekkäin jäätyneessä maassa, jossa ei ole alla talviliikennettä. Vanhuuttaan ovat jo hieman harventuneet, ei ole niin montaa oksaa tuulen vastaanottajaksi.

Enemmän kyllä jännitti tammikuun lopussa 2012, kun hopeakuusi Elsa oli saanut vuodenlopun lumimyrskyjen tuloksena paksut jäätyneet lumipaakut oksiinsa. Tuo kuva on siltä ajalta. Niitä ei millään saanut karistetuksi. Alapuutarhalla oli jo tullut paljon lehtipuiden katkeamisia. Puu näytti olevan hieman kallellaan oikealle, mutta vaikka juuret olivat kukkapenkissä, niin siinä se vaan pysyi.

Tänään kaikki puut ovat lumettomia, ei ole ollut tykkylumelle otollisia aikoja. Katsellaan kuvassa parkkipaikalta pohjoisen suuntaan.

Päädyin eilen jo jonkin aikaa tuumattuun askareeeen mustamerenruusujen suhteen. Mullat ruukusta sanomalehdelle ja etsimään pintamultaan kehittyneitä pikku mukuloita. Niitä olikin yllättävän paljon kummassakin ruukkuparissa, sekä violettien että valkoisten. Niinpä työ muuttui kukkatehtailun suuntaan, kun patterin vieressä oleva kukkahylly on nyt pullollaan vauvahautomoita. Kumpiakin värejä on kuusi ruukullista.
Hedelmäpussit pääsevät tässä hommassa tienaamaan toista kierrosta elämänkaareensa, kun ne sopivasti solahtavat tilapäiseksi kasvihuoneeksi mullan kosteutta säätämään. Sen jälkeen ehkä vuorossa kohtalo jätepussina.

Terveiset Ullalle, jolta sain valkoisten alut pari vuotta sitten!
Pian on aika myös istuttaa uudet maksaruohovauvat kukkavaasista, kunhan saan ruukkuja lisää. Kuulemma ensi viikolla tulevat mukulain kasvatusmateriaalit myyntiin.

torstai 5. tammikuuta 2017

Kipakkaa loppiaispakkasta

Vuosi alkoi komeasti ollessani Lohjalla, kun juhlittiin suvun uuden jäsenen ristiäisiä. Tobias Petter tuli ottamaan paikkansa tässä klaanissa. Harvinaisen arvokkaasti, sillä hän kuunteli aivan hiljaa koko ajan. No syntyä nyt 100 vuotta täyttävään Suomeen, onhan se jotakin, jonka jo pienempikin ymmärtää (?)
Kuva on otettu tänään ennen puolipäivää. Aurinko valaisee korkeimpia puiden latvoja ja vaalentaa taivaan. Mittarissa -20 C.
Vuosi sitten loppiaisaattona oli mittarissa samat lukemat (-19 C), mutta silloin oli vielä vähemmän lunta. Pakkanen alkoi muutamaa päivää aikaisemmin, vanhan vuoden puolella, ja lauhtui vähemmäksi vasta 11 01.  Kuva alla on 05 01 2016. Samanlaiset maisemat sain talteen myös edellisenä vuodenvaihteena 2015, silloin kova pakkaskausi väheni loppiaiseen päästessä, kuten nytkin odotetaan.

Lämmön tuotantoa on siis lisättävä kulkemalla pohjakerroksen uuneja paapomaan. Olin kotiin ehdittyä alkuviikosta tarmokas ja kuskasin kaikki tyhjät klapilaatikot täysiksi autotallin pinoista, joten nyt saa tulla vaikka pidempikin pakkaskausi näillä "käteisvaroilla". On joskus ollutkin jopa lähes 8 viikkoa pitkä kylmä putki alkuvuodesta.
Kiuas on nopea, mutta leivinuuni antaa lämpöä vielä seuraavanakin päivänä.
Lisälämpöä vielä aamuisin vähäksi aikaa kynttilöistä, että tuvan alailmakin saa osansa. Tuulettimellakin se hoituisi, kun talossa ei ole kirmaavia pikkulapsia, jotka saavat liikkeillään ilmalle ns. perhosefektejä.

Vuoden vaihde panee tuumaamaan, pitäisikö tehdä joitain uudenvuoden lupauksia? Aika tekee tehtävänsä, se muuttaa usein asioita ilman päätöstäkin.

Viime vuonna tuli vastaan muutamia etappeja, joista nyt jatketaan. Ikävuosia tuli 80, joten oli aika saada jatkoa ajokortille. Passi vanheni, joten sekin meni melkein samoilla askelilla. Kun autolaina tuli jo alkuvuodesta maksetuksi, voi nyt huristella ihan omalla autolla ne muutamat kilometrit, jotka käyvät tarpeellisiksi itselle tai pakkaskausina auton akulle. Pitkään mietitty talon kunnostusvaihe saatiin tehtyä, joten ei ole järkyttäviä pelkoja edessä siinä suhteessa. Nyt voi jatkaa pienemmällä panostuksella. Tämän talon iso pöytäkin vaihtoi palvelemaan Emmin kotia Lohjalle, sen aika täällä oli tehty. Parin vuoden aikana kerätyt sairaudet ovat vain seurantavaiheessa, jos siinäkään.

Useimpina vuosina, jolloin olen koettanut ns. lupauksilla kohentaa elämänlaatua, ei ole tullut mietittyä, mitä uutta voisi keksiä, vaan mistä turhasta painolastista voisi päästä. On tullut aikojen alussa tehtyä tupakkalakko tai kahviin ei lisukkeiksi sokeria eikä maitoa. (Itse asiassa ne molemmat ovat olleet pysyviä muutoksia, sanaan lakko sisältyy mielestäni piilolupaus jatkaa sitten kohta.)

Kolmisenkymmentä vuotta sitten päätin lopettaa lottorivien väkertämisen. Olenkin joka viikko "rikastunut" sen lottorivin hinnan, jota en vienyt kioskille maksettavaksi. Niillä penneillä, laskin juuri, kaikki tarvitsemani sukkalangat on saatu hankituiksi, ja on jäänyt jopa ylikin.

Eläkkeelle siirtyessä vuonna 2000 oli tehtävä paljon poishylkäämisen päätöksiä, kun tulotasokin laski roimasti. Muutto Iittiin 2005 vähensi paljon autoilua ja antoi vapaata aikaa ilman lukujärjestystä, kun vuodesta 1983 alkaen oli toimiteltavaa joko Turengin puolessa tai täällä.  Moni asia kypsyy loppuun käytetyksi kuten vaate, ja jos oma perhe ei paljon innosta jatkamaan, on helppo siirtyä seuraavalle elämisen tasolle. Näin on käynyt muutaman parin vuoden aikana kansalaisopiston kursseilleni, joissa viihdyin 1980-luvun lopulta asti, siis parikymmentä vuotta.

Olen elänyt jo ne ajat, jolloin valettiin tinaa ja katsottiin möykyistä ennusteita tulevaksi. Tuo roiskiva ja sottaava ohjelmanumero oli ensimmäisiä ohitettavia, paljon ennen piparkakkujen leipomisen lopettamista. Ei taida enää löytyä tinakauhaakaan, se kelpasi sellaisenaan metallin keräykseen. Jokunen joulun porkkana- ja lanttulaatikko sentään tehdään, niistä en vielä luovu. Joulukuusta ei ole tullut tupaan enää aikoihin. Hernekeittoja vielä teen, tosin ne pitää pakastaa joksikin aikaa, että hyvin sulaisivat suolien mutkissa.

Radionkuuntelu on jo kauan ollut vain teoreettista, enkä ole tällä vuosituhannella edes hankkinut siihen tarvittavia laitteita. Videonauhurin käyttö paketoitiin pois vuonna 2000, kun siirryin eläkeläisen aikaan. Sanoma- ja aikakauslehtien luku on myös mennyt ohi jo aikaa sitten. Tänne muuton jälkeen loppui aamulehden varhainen saanti, ja samat uutiset löytää aamuaikaiseen juuri tietokoneen ruudulta. Kirjastokäynnit ovat myös huvenneet, osin siksi, kun oma kirjavarasto on paisunut, toisaalta siksi, että melkein kaikki kiinnostava on jo luettu. Vain talous- ja henkilöhistorian alalta löytyy tuntematonta katseltavaa. Tieteelliset julkaisut ovat tärkeää luettavaa päivitykseksi.

En pysty televisiostakaan löytämään montaa hupia, kun elokuvien katselun asennot eivät sovi niskan rakenteelle. Teatteri- ja konserttimatkoja häiritsee hajusteallergiani, jonka takia en viihdy lähikontaktissa sellaisessa seurassa, jossa kosmetiikka on perusasia.

Merkittävimpiä päätöksiä uuden asian käyttöön ottamiseksi oli 1995, jolloin päädyin kotitietokoneen hankintaan. Selvyyden vuoksi on sanottava, että jälkikasvun painostuksesta se tapahtui. Pian saatiin sitten laitteen parhaat puolet esille, kun lapset hankkivat puhelimeen 1996 liitetyn modeemin, jolla internet-yhteyksiä voi alkaa viritellä. Se on kääntänyt elämäntapaani enemmän kuin mikään muu, ja vielä ns. vanhemmalla iällä. Puhelin on jäänyt taka-alalle. Nykyisin välimatka muihin perheenjäseniin on sekuntien päässä näiden nykylaitteiden tekniikan takia.

Miestensukkien vuoro on nykyisin useammin. Nyt on menossa Joulukataja- nimen saava sukkapari.  Kuvassa on myös toinen vakioharrastukseni eli päiväkirja, niitä karttuu täysiksi vähintään yksi vuodessa, mutta useimmiten lähelle kahta.
 Tilalle olen löytänyt kangaspuiden ohelle myös sukankutomisen, askare, joka on loppumaton. Viime syksyn sisätyökauden alkaessa olinkin hieman hukassa, kun sormien tyvillä jänteet alkoivat osoittaa kyllästymisen merkkejä ja kääntyä jännetuppien tulehdukseen. Mitä ihmettä voisin ottaa tilalle? Totesin aika pian, että kynsien pureskelua se ei ainakaan voi olla, kun omaan niin hauraan ja ohuen kynnen rakenteen. Meni reilut kaksi kuukautta, ennenkuin uskalsin taas alkaa tätä sukkapuikkojen kanssa "voimistelua".

Pienenä pelastuksena on ollut tavanomainen huushollityö, mutta eihän sitäkään voi yhden hengen taloudessa kovin paljoa koitua. Tietysti voi ryhdistäytyä siivoilemalla perinpohjaisemmin, niin saa enemmän aikaa kulumaan. Kirjoittelukaan ei niin paljon rasita, ettei sitä voisi harrastaa.

Huomaan kyllä niskalihaksista, että harrastukset ovat olleet liian yksipuolisia, joten jotakin remontinpoikasta tarvitaan, en vielä tiedä, mitä se olisi. Katsotaan, mitä tulee tarjolle...