Sopivasti petin pohjalla

Sattuipa hyvin, kun obligatorinen nuhakuume iski maanantaina. Vieraat olivat juuri sunnuntai-iltapäivänä alkaneet kotimatkansa. Illan mittaan sain vielä keskeneräiset kirjoitukseni lähtökuntoon. Kurkku tuntui hieman nielemisaralta, mutta sattuuhan puheenpölpötys-kauden jälkeen sellaistakin. Maanantaina oli tilanne kuitenkin kallistunut virusten voitoksi, nenä oli alkanut muuttua tippuvaksi hanaksi, ja ontelotkin olivat täynnä. Muuta ei tälle viikolle sitten ole mahtunutkaan. Nuhakuume.

Olin hieman toivonut voivani lähteä maanantaina kasvikerhoa tapaamaan Hämeenlinnaan, mutta pakollisten asioiden Kausalassa hoitamisten jälkeen päätyöksi muodostui sananmukaisesti niistely, ja siinä tilassa ei ole ratin taakse asiaa. Eikä toisia tapaamaan, sillä tämähän on tarttuvaa laatua. En nyt muista, koska tämän luokan tauti olisi viimeksi ollut, virukset olivat vuosien varrella muuntautuneet melkoisesti, eikä omista vasta-aineistani ollut mihinkään.

Tiistaina huomasin, etten ollut painanutkaan sunnuntaina Lähetä-nappia sähköpostissani, ja kirjoitukseni makasivat Luonnokset-laatikossa. Painoin nyt tuota nappia. Senjälkeen tein olon niin mukavaksi kuin mahdollista, vaikka lumitöitä olikin alkuviikolla hetkittäin tehtäväksi. Sen verran oli lämpö koholla, että pienestäkin ponnistelusta tuli ylenpalttinen kuuma, ja sen jälkeen sisällä pitkällinen palelu. Aika vierähti melko nopeasti, koska tunnun torkkuneen päivien mittaan aika usein. Silmistäkin pursusi nestettä niin, että ei onnistunut olla kovin kauan katselemassa. Kerhoihin ei olisi ollut asiaa senkään takia. Nyt perjantaina ollaan siinä vaiheessa, että yskintä on päällimmäinen haitta, eilen vielä oli niistäminen.

Onneksi televisio toi merkittävän ja positiivisen tapahtuman, kun naapurimaan kruununprinsessa Victorialle tuli synnytyksen aika. Niin paljon iloisia ihmisiä ja mukavia sanoja! On kyllä aika muuttunut 50 vuodessa, ei olisi ollut puhettakaan silloin, että aamulla synnyttänyt äiti nousisi siitä pukemaan lähteäkseen kotiin samana päivänä. Oli ollut Victorialla kova vuorokausi, ei varmaan yhtään yöunta varastossa ennen lähtöä. Ja kotiin päästyä tulivat sukulaiset. Ja seuraavana päivänä eli tänään viralliset inspehtorit.

Niinhän virustauti etenee, että se ensin valtaa joitain soluja, sitten uudet itiöt valtaavat seuraavat solut, ja kohta on koko limakalvo vallattu. Nimittäin kun vallattu solu kuolee,se purkaa uudet taudinaiheuttajat ulos naapurisolujen riesaksi. Onneksi se samaan aikaan lähettää myös varoittavia molekyylejä, jotka tarttuvat solunjakaumisen seurauksena syntyneiden uusien solujen pintaan, ja uudet solut eivät saa infektiota. Vähitellen siis tauti laantuu, kun varoittajia eli vasta-aineita tulee runsaasti. Mitä nuorempi ihminen, sen helpommin hän saa myös kohonneen ruumiinlämmön, joka nopeuttaa taudin etenemistä ja siitä paranemista.

"Kunnolla" sairastetusta taudista jää verenkiertoon pidemmäksikin aikaa vasta-aineita, joten tämän tapaisia itiöitä ei helpolla pääse lähiaikoina minua tartuttamaan. Hain syksyllä influenssa-rokotuksen, jossa piikillä saadaan valmiita vasta-aineita, joten oli helppo arvata, ettei kyseessä ole influessa. Nuhakuume on oman tautihistoriani yleisin sairaus, sehän kiertelee koulumaailmassa alati muuntuen, ja keskimäärin tuli sairastettua 2-3 erillistä rupeamaa työvuoden mittaan. Kun paikkakunnan väestö käy lomailemassa, joko kotimaassa tai kauempana, tavataan erilaista viruskantaa, ja niitä sitten joku tuo tuliaisiksi, ja uusi tautiaalto alkaa. Tavallisimpia olivat syyskauden alussa ja joulu- ja hiihtoloman jälkeen alkaneet epidemiat.

Nuorempana sain hoidettua pahimman vaiheen yleensä kolmessa päivässä, nyt tuntuu tulevan päivä pari lisää. Makuaistin kun vielä saisi takaisin. Pahin tämän luokan menetys oli joululomalla 1959-60, sillä maku- ja hajuaisti olivat kadoksissa kolmatta viikkoa. Se oli kuitenkin elämäni paras tauti, koska tupakkalakon teko meni vaivattomasti. Sitä olin harkinnut jo kauan, mutta aloitus puuttui. Siinähän se sitten tuli tehtyä, kihlajaisten kunniaksi. Lakko on pitänyt, koska hengityselimeni eivät ole sitä laatua, että kessuttelu sopisi. Ei se sopinut tähän toimenkuvaankaan, joka oli odottamassa.

Olo on siis tuntunut kuin teollisuuslaitokselta, jossa valmistetaan kiireellä tärkeää tuotetta! Lähtöaineina on tavallisten ravintoaineiden lisäksi ollut runsas vesi ja sitrukset, jotka ovat niin virkistäviä. Nyt kun ei elä enää puhetyöläisen arkea, ei ole pelkoa äänen häipymisestä.

Synttäreitä hieman ennakkoon!

On jätetty helmikuun puolivälikin jo muistojen joukkoon. Kirpakka pakkasjakso on vaihtunut pienemmän pakkasen ja pölyävien lumipilvien viikoiksi. Muutos pani minut hankkimaan lumentyöntimen rapunpielen arsenaaliin. Lähes joka päivä onkin ollut nyt asiaa pihapolkujen siivoiluun. Tella tuli ilahduttamaan ruskealla katseellaan keskiviikkona ja viipyy sunnuntaihin, eilen saatiin myös Turun suunnasta Anni. Yläkertakin pantiin nukkumalämpöiseen kuntoon. Tänään saatiin vielä täydennystä, kun tuli Helena reisuistaan.

Annin taidolla saa hyvän lähikuvan!

Tella on aivan ihana sängynlämmittäjä. Minun sänkyni ei kyllä lämpiä, vaan se, jossa Helena tavallisesti yöpyy. Illan tullen otan siitä pois päiväpeiton, ja Tella kaivautuu peitonkulman ja tyynyn väliseen sopukkaan odottamaan, josko emäntäkin pitkältä matkaltaan tulisi ottamaan paikkansa. Se oppi Tiitulta tuon aikoinaan, siinä meidän Pikku-Musta oli aivan omaa luokkaansa. Tella saattaa siirtyä yön aikana kyllä tuvan puolellekin loikomaan, jos yö kuluu, eikä ketään ilmaannu.

Annin tuloa juhlisti naapurista pakkassäilööni taannoin ilmaantunut punajuuripiirakka, joka oli maittavaa! Kyllä toiset osaavat loihtia. Minulla on kaksikin tällaista taikasauvan heiluttajatuttavaa, toinen Moisionmäellä Turengissa asuva Anja, toinen tämä naapurini Päivi. Loistavan gourmet-aterian laatiminen ei ole kiinni suuresta rahapussista! Pidän tuollaisia kykyjä luonnonlahjoina samaan tapaan kuin Räikkösen Kimin ajotaidot Formula-ratin takana, joillekin sitä on vain siunaantunut. Useimmat meistä muista olemme ns. suorittajia ruoanlaitossa, nuo kaksi kuin taiteilijoita tekemässä maalausta.

Minun "maalauksessani" on, vaikka kaappi on mausteita pullollaan, yleensä vain jonkinsortin liemikuutio, jos kyseessä on keittoruoka, tai Herbamare, jos on muuta laatua. Poikkeuksen tekevät lohkoperunat, joille on omat mausteseoksensa. Niin helppoa se on kasvisruokien kanssa. Lähes kaikkeen käyvät mausteeksi myös juustot. Mikäli teen liharuokaa, joudun ongelmiin, koska mustapippuri ei sovi, siitä lähtee kurkunpään ärtyessä ääni tauolle, ja melkein kaikissa mausteseoksissa sitä on, "salt & pepper". Siispä teen kasvisruokia.

Tämä resepti löytyi Yhteishyvän ruokaliitteestä, ja tämä toinenkin erä onnistui hyvin. Raastoin mukaan hieman appelsiininkuorta. Piparivarasto ei vieläkään loppunut.

Annilla on syntymäpäivänsä lähiaikoina, mikäs sen parempi yhdistelmä kuin tehdä matka mummolaan ja irtautua opiskelun ja viikonlopputöiden kehästä. Tänään leivottiin toinen erä runeberginpiirakkaa, koska joulupipareita vielä oli varastossa ja leivonnainen tuntuu hyvin säilyvän sekä pakkasessa että jääkaapin rasiassa. Ateriat tehdään kasvisvarastoista.

Olen siirtynyt päiväkirkojen tallentamisessa kirjaan 2001-2004, joka alkoikin kovilla uutisilla. Tuolloinhan, syyskuun 11 päivänä 2001 kaapattiin neljä matkustajalentokonetta, jotka ajettiin päin WTC-torneja ja Pentagonia, ja saivat suunnatonta tuhoa ja pelkoa aikaan. Läheteltiin myös pernaruttobakteereita sisältäviä kirjeitä. Muistan olleeni Turengissa kansalaisopiston ompelukurssilla siihen aikaan, kun uutiset levisivät maailmalla, ja nuorempi tyttäreni lähetti minulle kohta tekstiviestin. En kuitenkaan ottanut puhelinta esille heti, kun ompeluissa oli niin kiinnostavia ongelmia, vaan vasta jonkin ajan kuluttua, kun olin lähes kotiin menossa. En tainnut oikein ymmärtää koko viestiä, se tuntui ihan epätodelta.

Olin jäänyt eläkkeelle elokuussa 2000, joten aikaa oli entisten kasviretkien, kudonnan ja ompelun lisäksi monenlaiseen lisääntyneeseen harrastamiseen. Matkailukin lisääntyi, kun kävin Madeiralla ja pohjois-Lapin laajalla retkellä, Kirkkoniemessäkin Varanginvuonossa. Menin kansalaisopiston savipajapuuhailuun, neulekoneen tutustumiskurssille ja opiskelin myös quilting eli tilkkutöiden perusteita. 2001 oli  vuosi, jolloin aloin täydellä voimalla harrastaa lankojen värjäystä kasvi- ja sienimassasta saaduilla väreillä. Tuo aika alkaa olla päättymässä, koska allergiat liemistä ovat tulleet liian hankaliksi kärsiä. Mutta olihan se toki ylen antoisa vuosikymmen! Nyt on menossa pääasiassa sukkapuikkojen ja kirjoittelun aika kotona.

Tänään klo 14.40 otettu kuva, kun taivas oli hieman vetänyt pilviharsoja sivummaksi. Yöksi tai viimeistään huomisaamuksi ennustetaan isoa lumisadetta, ehkä myrskyäkin.

Aika rientää!

Pakkaskaudella aika kuluu tavallista nopeammin, kun päivittäisaskareet lisääntyvät tehostuneen uunilämmityksen myötä. Parhaina päivinä tulet pitää tehdä kaksi kertaa kiukaan pesään, koska se ei varaa lämpöä pitkään, leivinuuniin toki vain kerran päivälle. Helposti siinä hupenee melkeinpä 3 tuntia, kun leivinuuni hiipuu hitaasti ja pitää käydä monta kertaa katsomassa, josko jo pellit saisi kiinni. Kovimmilla pakkasilla ilmalämpöpumppu menee tauolle, silloin muu lämmitys tehostuu. Ihmeesti sitä tottuu pumpun antamaan mukavuuteen, jossa koko huoneilma on tasaisemmin lämmintä kuin pelkillä pattereilla aikaansaaden. Erityisesti sen huomaa pohjakerroksessa.

Onneksi olen tehnyt risuista haketta, joka keväällä kuivuu pressun päällä muutamassa päivässä. Se on oivallista pantavaksi leivinuunin pohjalle ennen klapien latomista, sillä se on läpikuivaa ja syttyy helposti. Hiilloksen tultua haketta voi lisätä joitakin kertoja uudelleen, ja saa hyvin lämpimän uunin palkakseen. Ja mikä mukavinta, risut eivät jää kasoiksi tontille, edes kompostille. Onneksi on kirkkaita ilmoja, siitä tulee hyvälle tuulelle.

Pian alakertaan kärrätyt puuvarastot on kuitattu, jos päivittäin kuluu 2-3 laatikollista. Siispä askareisiin voidaan sisällyttää myös klapilaatikoiden täyttöä ja kärräystä. Ovethan tietysti on varsin tilkitty ja peittein suojattu sisältä, joten homma vaatii ryhtymistä ja lauhempaa päivää. Se olikin juuri viime perjantaina. Edellisestä samanlaisesta rupeamasta oli ehtinyt kulua kuukausi. Nyt alkoi olla viimeisten vanhojen klapien vuoro tulla töihin, seuraavalla kerralla jo tulee keväällä ostettua puuta laatikoissa.

Koska vanha klapivarasto on näin kulunut loppuun, päädyin neuvottelemaan toimittajani kanssa lisätilauksesta ensi keväälle. On hyvä olla oikein kuivaa puuta, mieluimmin ylivuotista, sillä kuivan puun lämpöarvo on suurempi. Tänä keväänä saapuva tuore klapi ehtii kuivumaan tontilla runsaan vuoden, vaikka olisi tällainenkin pakkastalvi. Arboretumissakin on tehtävä korjuuta, lumituhojen siivoamiseksi. Niitä sitten ehkä parin kuukauden kuluttua, kuten viime keväänäkin, ja polttopuiksi nekin.

Muualla huoneissa tulee tarkistella vetoisia kohtia ja yrittää vanhoja hyväksi havaittuja lisäkonsteja, kuten lisäverhoilua ja kaksinkertaisia mattovarustuksia lattialla jne. Siinä puuhailussa tulee pian lämmin, koska samalla on aina muutenkin siivoiltava huonekalujen siirtelyn takia. Pakastimet on sulatettu ja matot rapsittu lumikylvyssä jo aikaa sitten.
.

Pakkasmaisema 04 02 2012 ikkunasta katsellen.

Viikko sitten saatiin pakkasennätys, kun mittari meni -30 asteen kylmemmälle puolelle. Omalla kylällä kuului olleen n. -33, omassanikin lähes -32, mutta kotiseutulehti tiesi kertoa, että Sääksjärvellä oli käyty lähellä -37 astetta. Kylmää kyytiä! Eipä siis ihme, että yläkuvassa oleva paksun lumipeitteen saanut puhelinyhtiön kaapeli napsahti poikki yön tunteina. Tuntui tosi vaatimattomalta elää päivää, jossa ei ollut nettituokiota. Korjaajan sain kyllä parin päivän päästä tiistaina. Varttitunnin askartelu korkeilla tikapuilla tuotti tulosta. Oli parempi tunne kuin jouluna!

Omaa liikuntaa ei ole juurikaan harjoitettu lumitöiden muodossa, kun sateita ei paljon ole ollut, ehkä kymmenisen senttiä pakkaslunta yhteensä. Mutta kun on tuullut, kinostumista on tapahtunut. Arboretumin polku oli melkein ummessa, kun hangen leikkauspintoihin oli kasvanut lumilippaa. Parilla kolauskerralla kuitenkin on selvitty. Siispä olen neuloskellut lukunuttuja, pari sinistä on valmiina. Sukkatuokioitakin voi välillä harrastaa.

Olen saanut taas yhden päiväkirjoistani talletettua sähkömuotoon. Siinä pääsin seikkailemaan vuosien 1993-96 aikana tehtyjen muistiinpanojen sokkeloissa. Kirjan lähes 400 sivua vaativat istumista lähes 30 tuntia, sillä yhdellä kertaa ei jaksa tehdä vähävirheistä jälkeä kovinkaan kauan. Mutta toistaiseksi aikaa on. Ja päiväkirjoja riittää....
Onneksi vanhat ystäväni Hämeestä keksivät pyytää auttamaan kotikylänsä kirjojen teossa. Se onkin ollut virkistävää omien muistiinpanojen "automaattisen" kopioinnin väliin.  Kirjoittaminen ei minulle ole koskaan ollut vaiva, vaikka nyt vanhemmiten huomaa tekevänsä joitain sellaisia kirjoitusvirheitä, joita ennen ei keksinyt tehdä. Kuten esimerkiksi että kirjaimet vaihtavat paikkaa. Varmaan se on jotenkin kiinni liikeradoista aivoissa. Oikolukemista pitää harrastaa vähintään kaksi kertaa!

Ensi alkuun tuntui, että mitähän siitä tulee, mutta kun lopulta pakkasten hellittäessä kaivoin kylmässä yläkerrassa olevia maantieteellisten sarjojen kirjavarastojani, faktaa alkoi karttua auttavasti. Peruskarttalehdet ovat varsinainen avainsana, jos pitää sanoa jotakin maastonmuotoja ja luonnonmaantiedettä koskevaa. Kartan kanssa on niin monta kertaa käyty aikoinaan maastoretkillä, että moni asia muistuu mieleen helpolla.

Tällä viikolla ilahdutti myös Tella, joka tuli vierailemaan pariksi päiväksi. Hänen lempiasentonsa on antaa tassu ihmisen käteen, ja sitten alkaa tuijottaa etäisyyteen kuin nirvanaan vaipuneena. Sitä voi jatkua hänen mielestään ikuisuuteen. Tellan uutta punaista talvitakkia päästiin kokeilemaan, se tuntui koiran mielestä ihan asialliselta, kun ihminenkin pukee kaikenlaista varustusta ulos mennessä. Ensi viikollakin tapaamme.

Helmikuussa on aina aitotalvi

Kuukauden vaihtumisen kunniaksi lämpömittarini lukema otti ennätyksen, -23 tänä aamuna. Pakkasia hieman jarrutelleet ohuet pilviverhot väistyivät eilisen aikana lähemmäs merta, ja tosi talvi alkoi. Kylmiä riittää ainakin tämän ja ensi viikon ennusteen mukaan. Lämpöpumput saivat mennä nyt pakkastauolle. Päivittäismenoon kuuluu edestakaisvaeltelu pohjakerroksen rapuissa, kun uuneissa on pidettävä tulia. Rappukävely ei rasita, kun kylmä ilma ei käy keuhkoihin kuten ulkosalla pistäytyessä. Pakastimien sulatus ja kaikenlainen tuulettelu ovat myös kovalla pakkasella tehtäviä hommia.

Maisemien värit ovat kuitenkin kertakaikkiaan ihania, kun puissa on vielä paljon lunta, ja keskipäivän aurinko paistaa vielä aika alhaalta antaen vaaleanpunertavaa väriä taivaalle ja maanpinnalle.

Pirttiaskareita on onneksi varastossa runsain mitoin, niistä kirjoittaminen vie ehdottomasti eniten aikaa. Olen kesästä lähtien saattanut sähkömuotoon päiväkirjojani, ja juuri on päättymässä 1991-1993 aikana täyttynyt sininen kirja. Se on urakkani viides kirja, joten hommaa riittää ainakin ensi syksyyn, vaikka ahkeroisinkin tällä vauhdilla. Päiväkirjan uudelleen kirjoittaminen on sopivaa muistelemisen aikaa myös, esim. 1992-1993 saatiin lunta kunnon talveksi kaksi kertaa, ensin aikaisin loka-marraskuussa, ja pitkän lauhan kauden jälkeen helmikuussa. Keväällä 1993 on sen kertaisen presidentinvaalin ehdokasasettelu selviämässä, näyttää olleen mm. Pekka Haavisto jo silloinkin ehdokkaana.

Toisista asiayhteyksistä, Leppäkosken kyläkirjan teon tiimoilta eteeni nousivat siniset vihkot, joihin olin kirjannut 1980-90-luvuilla tehtyjen yksityisten kasvistoretkieni havainnot. Niiden perusteella tein aikoinaan lisensiaattityöni. Niitäkin olin alkanut kirjoittaa sähkömuotoon jo toistakymmentä vuotta sitten, mutta 2005 tapahtunut muuttoni tänne oli keskeyttänyt sen. Vihkot olivat kyllä koko ajan metrin päässä sängystäni makuuhuoneen hyllyssä, mutta olivat ihmeen hiljaa siellä!
Niiden kanssa askartelu on vaativampaa kuin päiväkirjojen, kun teksti on melkein pelkkiä luetteloita, mutta ensimmäinen siitäkin paksusta pinosta on saatu pakerretuksi. Vaaksan korkuisesta urakasta vielä odottaa runsas 2/3.....

Joululahjaksi pöydälle tullut printteri on muistuttanut olemassaolostaan, se ei halua olla pelkästään kahvikupin alunen. Kokeilin muutamalla omasta mielestäni kauniilla kasvikuvalla väripatruunoiden työtä, ja hyvältä näyttää!
Ystäväni Eeva sanoi jo kauan sitten, että blogit pitää printata, että niistä olisi iloa sellaisillekin, jotka eivät käytä tietokonetta. Suoraan printtaushan ei onnistu, blogi pitää ensin tallettaa omaan tiedostoon, joten näitä kahta hommaa on aina silloin tehty, kun suora kirjoittaminen kyllästyttää. Sain lisäksi ilmoituksen, että kuvien käsittelyssä käyttämäni picnick-ohjelma lopetetaan lähiaikoina, joten ajattelin, että tämä työ kuuluu heti-toimitettavien sarjaan.
Talletetut blogit ovat dokumenteissani tietysti kansiossa Blogit. Sieltähän niitä saa sitten mielin määrin kopioitua. Kasvimaailma-blogeja on vähemmän, Tontilla-blogeista olen saanut siirrettyä ensimmäisen vuoden verran. Ei sekään homma kädenkäänteessä ole valmis, blogeja on kaikkiaan jo satamäärin.

Neuletyöt ovat hieman muuntuneet, kun ostin joulukuun lopun Tampereen reisulla norjalaista Bragge-sukkalankaa, se on täysvillaista. Vävy sai syntymäpäiviensä kunniaksi ensimmäisen lankakokeilun tuloksen kenkiään lämmittämään. Onneksi ostin enemmän, ja lankaa on jäljellä runsaasti.
Varastosta löytyi toinenkin matkamuisto, Washingtonin matkan aikana 2010 ostettu yllä olevan kuvan sinisen langan pakkaus, jonka kääreessä ilmoitetaan sen olevan kanadalaista alkuperää ja sisältävän tuntemattomia kuituja! Meillä varmaan sanottaisiin tekokuituja. Siitä olen alkanut tehdä lukunuttuja, tuote, joka oli kovin suosittu 1950-luvulla ja kuulemma taas muodissa. Niissä on vain hihat ja selkäosa, yhteen pötköön kudottuna. Sain yhden jo tehtyä, näyttää siltä, että paketti riittää kolmeen samanlaiseen.

Ei-toivottujen kotieläinten, jyrsijöiden eli metsämyyrien lukumäärä oli kaksi. Niiden lisäksi olen kahden viimeisen päivän aikana tutustunut myös johonkin hyönteiseen jauhokaapin liepeillä, jotka ovat kapeita toisesta päästään, kuin sokeritoukkia, mutta sitä kiiltoa ei ole. Varmaan menee lähiaikoina uunin pesän lämmikkeeksi paperisissa pusseissa asuvia jauhoja...