Kesämuistoja

Osa kirsikkasaaliista muuttui torstaina illan mittaan hilloksi, sain ihan valehtelijan luvun eli seitsemän!

Kesän kuumimmat päivät ovat jo takana, nyt on ollut pari päivää kymmentä astetta vähemmän, ja sehän tekee jo ulkotyönkin mahdolliseksi. Wilmakin päätti tänään ulkoilla oikein olan takaa, aamulla kahteen otteeseen ja aivan ravaamalla, päivemmälläkin on ollut kaksi rupeamaa. Ruokakin maittoi, heinien pureskelun lisäksi. Päätin eilen juhlistaa aamuista hiljaista sadetta menemällä hieman pensaikonraivauksiin Elsa-salin tienoille, kun papulanruusu aikoo vallata koko mäen! Siinä sai hupenemaan helposti pari tuntia, ja olinkin tyytyväinen, vaatteet ja tukka märkinä raahatessani saaliita kompostin töiksi. Muutama ruusunjuuri meni vesisaaviin odottamaan tarvitsijaa.

Uusi matto meni vierashuoneen lattialle. Tämäkin on tehty 5 sukkulalla vuorottaen, ja jokaisella hieman vaihtaen samansävyisiä kuteita. Ainoastaan yksi sukkula piti koko ajan saman vaalean kuteen. Muuta raidoitusta ei tarvitse.

 Eilen illalla innostuin taas matonkutomiseenkin, sain tehtyä ja heti lattialle loimen ensimmäisen tuloksen, no, menihän siinä iltamyöhään, niin kuin aina, kun matto on valmistumaisillaan. Tänään oli vuorossa kohta kaksi kuukautta odotellut murskekasan loppu, joka pitäisi siirtää autotallin oven tienoilta muualle varastoon, mutta siitä en sentään yhdellä kerralla selvinnyt! On eletty myös huonekalujen vaihteluviikkoa, kuten edellisblogista voi arvata. Olohuoneen kalustus tulee lähiaikoina saamaan uuden lisän kun tyttäreni Mikkelin huuushollista tuli torstaina kahdenistuttava sohva Kausalaan korjattavaksi, ja se matkustaa sitten tänne TV-nurkkaukseen. Kun sinne tekee tilaa, liikkuvat muutkin palikat, joten sitä voi harrastaa jo ennakkoon, kuumina päivinä sisällä oli viileämpää.

Tietokonepöytäkin kääntyi 90 astetta. Tuo aputaso, jolla nyt iltapäiväkahvini, kääntyy alas tarvittaessa. Pöydän kääntäminen auttoi saamaan johtokiepit ihan nurkkaan pöydän alle, jonne koira tai kissa ei pääse. Entisestä johtojen paikasta löytyi nimittäin myös Wilman "heinäpaketti". Nyt koiralla on mahdollisuus maata viileällä lattialla selkäni takana olevassa tilassa, tai valita vierestä matollinen paikka, tai peräti sohva.

On hieman tihkunut tilastotietoja, että kesä-heinäkuun lämpimät hakevat vertaistaan. Eräs tieto arveli, että 40 vuoteen ei moista. Se olisi siis ollut 70-luvun alkua, mutta noista kuumista ei ole jäänyt muistoakaan omiin elämänvaiheisiini. Keskimmäinen lapseni oli jonkinlaisessa taaperoiässä, 2-3-vuotias, ja rakensimme niihin aikoihin omakotitaloa Turengissa. Talon taakse oli traktorin levyllä lykätty iso multakasa talon paikalta, sillä tontti oli vanhaa perunamaata. Luultavasti useimmat muistot niiltä kesiltä rajautuvat lukuisiin multavaatteiden pyykinpesuihin! Talomme valmistui 1971. Parhaiten on jäänyt kuitenkin mieleen tosi lämmin kesä ja syksy 1976, jolloin nuorimmaiseni syntyi. Istuksin päivät ulkona ja leikkasin matonkuteita, raskausaika oli lopuillaan eikä tahtonut mitenkään jaksaa kävellä, kun oli painava olo ja lämmin ilma. Linnut ja oravat muuten hyödynsivät leikkuutähteitä ahkerasti pesänsä pehmikkeiksi!

Lisäksi omistimme niihin aikoihin Päijänteen rannalla Rapalan Kaitaniemessä kesämökin, jossa oleiltiin aika paljon lomilla, kun ei ollut omaa kotia. Turengissa olevan vuokratalomme isäntä tuli nimittäin samaan pihapiiriin tekemäänsä taloon kesäänsä viettämään, joten omasta rauhasta ei voinut puhua. Se tietysti kypsytti oman talon rakentamiseen ryhtymistäkin, mutta myös se, että kesämökillä ei ollut sähköjä, joten ei ollut jääkaappia tai muuta kylmätilaa, vain itse tehty kiven kupeen maakellari, mutta ruokakauppaan piti kyllä mennä aika usein. Johonkin aikaan 1960-luvulla saimme ostaa maitoa läheisestä maatalosta, se helpotti mökkeilyä, mutta iän myötä talo luopui lehmienpidosta.

Päijänteen rannan mökki oli aivan ihana, sillä vene oli rannassa ja iso Tehinselkä aavana odottamassa ahventen, särkien ja säynävien onkijaa (viime mainittu kala oli taitolaji), ja katiskoista nousi riittävästi kalaa eineeksi, tarvittiin vain perunat, mausteet ja voi. Margariinin käyttö leivällä ei ollut tuolloin kovin tavallista. Loppukesästä poimittiin niemenkärjestä ämpärikaupalla luonnonvadelmia! Metsissä kasvoi myös runsaasti ruokapöydän lisukkeiksi sieniä. Kehnoin puoli mökissä oli, että niin monet tuttavista ja varsinkin sukulaisista halusivat myös yhteiseen iloon veden äärellä, joten minun kesäni kuluivat näissä huonoissa ruoansäilytysoloissa useampien kuin kahden lapsen ja liudan aikuisia ruokkimiseen, vettä pääsin lähelle vain silloin, kun menin kattiloita huuhtelemaan laiturille. Muut lähtivät, heitä lainatakseni, pois jaloista, siksi aikaa, kun tein askareita. Lähtösuuntiahan on rannalla yleensä vain yksi, veneellä ulapan suuntaan.

Yritimme ratkaista ongelmaa siten, että alun perin appivanhempieni ja meidän perheen yhteisen huvilan lisäksi rakensimme meidän perheelle 1960-luvulla oman saunarakennuksen tupineen. Siten meidän käytössämme ollut makuuhuone toisessa talossa jäi vieraille, jotka useimmiten tulivatkin juuri appivanhempia tapaamaan. Ihan siihen lähelle, naapuritontille, joka oli vielä myymättä, kun ei isännälle ollut vielä tullut rahantarpeita. Sillä päästiin jonkin matkaa eteenpäin. Tuli oma ruoanlaittopistekin, ja vapaus nousta silloin, kun on tarpeeksi nukkunut. Kesämökeissä on sellainen hankaluus, että lämpimän veden tuotto on yleensä saunan puolella, mutta jos sitä lämmittää, niin samalla lämpiää palomuurikin, jonka toinen seinä on tuvan puolella; oiva ratkaisu talveen, mutta kesällähän mökkielämää etupäässä vietetään. Varmaan ne kesät olivat aika lämpimiä, kun tällaisia muistoja on päällimmäisenä!

Tuotoksia alkaa ilmaantua

Tiistai-ilta oli jo kääntynyt auringonlaskun aikaan, kun keskustelin naapurini kanssa hänen kirsikka- ja vadelmasaaliistaan. Siitäpä muistinkin, että olen monena vuonna myöhästynyt kirsikkasadon korjuusta, kun räkättirastaat ovat olleet nopeampia. Suunnistinkin siitä oikopäätä astioineni Varjomorelli-puuni juurelle, kaukaa katsoen tulisin vähän saaliin kanssa takaisin. Puun juurella kuitenkin sain huokaista helpotuksesta: kirsikat olivat muuttuneet lähes mustanpunaisiksi, eikä niitä siis siksi näkynyt ilta-aikaan. Reippaan oksien rapistelutuokion jälkeen olikin koossa lähes neljän litran saalis. Ah tätä onnea!

Kurkku kukkii runsaasti, mutta kukat ovat piilossa lehtien alla, monta uutta alkua näkyy kurkistellessa.

Tiistaipäivänä olin korjannut ensimmäisen kurkun "viljelmältäni". Se oli nimittäin Wilman laidunpäivä, muu ruoka ei kelvannut lainkaan, vain heinät tuntuivat soveliaalta ahmittavalta. Käytiin peräti kolmella ruohon hakureisulla eri puolilla tonttia. Tämä toimenpide lienee koiran kannalta hyvin tarpeellinen, mutta sitä en oikein ymmärrä, että syöty heinä tulee aika pian takaisin oksennuksien mukavana pakettina, ja aina matolle. Otin kurkun eräällä reisulla näyttääkseni koiralle, että on sitä ihan normaaliakin vihreää syötävää olemassa tässä ihan lähellä, sillä kurkkuhan on hänen lempiruokaansa. Nyt se on kuitenkin vielä alkamatta, ei kelvannut kurkku.

Keskiviikkona piti vaihtaa hieman huonekalujen paikkoja makuuhuoneessa, kun sängyn alta löytyi vielä yksi koiran pulpauttama "heinäpaketti". Wilma katseli silmät pystyssä, kun ensin kaikkosivat sänkyvaatteet ja sitten vielä itse sänkykin. Se oli hänelle aivan liikaa, luuli varmaan minun saaneen jonkin kohtauksen, ja meni ruokakupiltaan syömään, harvinaista kyllä, eiliset ruoat. Aamulla ei ollut kelvannut mikään tänäänkään. Välillä hän aina katsoi osanottavasti minun suuntaani!

Myös kesäkurpitsa on vauhdissa. Luikertelevaa vartta on venynyt jo kolmeen metriin, ja kukkia on runsaasti. Näillä kasveilla on  kukkia enemmän kuin tulee hedelmiä, kun kukka voi olla hede- tai emikukka. Jos hyönteiset tai muut pölyttäjät vierailevat oikeaan aikaan, tapahtuu hedelmöityminen ja kurpitsa alkaa kehittyä. Pölyttäjän pitää olla nopea! Kukka avautuu tässä kasvissa iltapäivällä, ja seuraavana aamuna teriö jo on lurpallaan peittäen hede-tai emilehdet. Kastelua pitää harjoittaa päivittäin, kun isoissa lehdissä on paljon haihdutuspintaa.

Isot tomaatit vasta kukkivat. Kohta aion taittaa niiltä latvat, jotta marjojen kasvu saisi paremmin vauhtia. Kun kolme kukkaterttua on  kasvissa nähtävillä, toteutan aikomuksen. Sivuoksia eli "varkaita" on saanut poistaa jo kahteen otteeseen. Minun säkeissäni on sekä avomaan että kasvihuoneen tomaattilajikkeiden yksilöitä. Kukkaruukussa kasvava piskuinen amppelitomaatti on antanut jo kolme syötävää hoidon palkaksi.

Tontillani kasvaa kahdessa kohtaa kompassikukka Silphium perfoliatum, jonka lehdet ovat vastakkain, joka toinen pari etelä-pohjoinen-suunnassa, joka toinen itä-länsi. Ei pääse eksymään! Tämä kuva on ylämäen uusimmasta penkistä.

On eletty tosi trooppisen ilmanalan aikoja, onneksi viikonlopulla satoi pari kertaa, viimeksi sunnuntaina, joten maat ovat saaneet kaipaamaansa kosteutta. Mitään rajua, rikkovaa vedentuloa tai tulenpyörteitä ei ole koettu, joten tomaattien moraaliseksi tueksi pantu muoviseinämä on edelleen paikoillaan. Viime viikolla oli monena päivänä ukkosta ilmassa, sen huomasi Wilmasta, joka katsoo parhaaksi majoittua sängyn alle takimmaiseen nurkkaan. Yhtenä yönä oli hyvin runsaasti elosalaman tapaisia välkkyviä taivaanvaloja, jyrinää ei joka kerta edes kuullut, mutta Tiitu-ressu kyllä tiesi. Se tuli sänkyyni ja aivan kainaloon, ja pian oli minun noustava istumaan, sitä jatkoimme sylikkäin pari tuntia siinä sängyn laidalla, koira tutisten kuin horkassa ja läähättäen, korvalehdet tulikuumina. Onneksi saimme kuulla, että valtameren takana on keksitty koiralle hyvä apu, napakka liivi, jonka saatuaan mainosvideon koirat näyttivät täysin rauhoittuvan. Postia siis odotellaan!

Vuorijalava iltataivasta vasten eilen illalla. Alaoksat ovat vähälehtisiä, ja aika liuta oksia varisee muutenkin kesän mittaan. Mikähän vaivaa? Kääryinä karisevat lehdet ovat kuin kirva-kaupasta, täynnään eläimiä.

Tähän kesälomailuun, joka sai Annin viikonloppuvierailusta mukavan lisän, tuli paksu tumma surupilvi Norjasta, jossa runsaasti viattomia ihmisuhreja kahden eri hyökkäyksen takia. Kummassakin tapauksessa sama ammuskelija ei katso tehneensä mitään väärin! Jo on tosi vakavasti mennyt minän kehitys väärin, jos pitää itsellään oikeutta päättää tuntemattomien lähimmäisten elämästä. 150 sivun mittaisessa kirjassaan hän puolustelee tekojaan oikeutettuina. Onkohan tuollaista odotettavissa enemmänkin?

Uutuuksia ilmassa

No, ei sentään kokonaan uutuuksia, sillä alkamassa on ravustuskausi (josta en tiedä muuta kuin aikoinaan lapsena luetut Kiljusen herrasväen ravustusseikkailut), mutta ravuthan tunnetusti menevät matkaansa takaperin. Suomeen istutettu täplärapu, jota tuotiin rapuruton tuhoaman entisen kannan tilalle, on tuottamassa kuulemma hyvää saalista. Vedet ovat siis puhdistumaan päin, koska ravut tykkäävät.

Eniten innosti tämän aamun uutisissa tulevaisuudentoivo energiakasviksi: jättitatar. Se tuli tänne vahingossa, sillä olin ostanut neidontattarin taimiruukun Virolahden maatalousoppilaitoksen puutarhalta 1990-luvun puolella. Se olikin hento kasvi pari vuotta, mutta juurruttuaan kuivaan tieluiskaan se pian näytti oikean luontonsa. Nyt varret kasvavat kesän aikana lähes kolme senttiä paksua puisevaa pilliä, joka ei lahoa kompostilla talven aikana juuri lainkaan. Kasvilla on mahtava maassa kulkeva juurakko, josta uusia versoja pyytämättä nousee, paikkoihin joissa sitä ei lainkaan tarvita. Versot ovat hyvinkin 2,5 m pitkiä, jopa enemmänkin, niin, että palo-ja pelastustoimi sai muutama vuosi sitten aiheen tehdä minulle huomautuksen, kun taloni numerokilpi ei seinältä enää näkynyt. Kilpi piti nostaa parvekkeen kaiteelle asti, kun tienpuoleisella seinällä ei voinut mennä ylemmäksi hankalan luiskan takia.

Etualan papulanruusun latvat ovat n. 170 cm:n korkeudella, tattari kasvaa vielä tästä (otin kuvan hetki sitten), ja kukkia tulee vasta elokuulla.

Keksinkin jo pari vuotta takaperin, että niistä voi tehdä polttopuuta, kunhan vaan katkoo, se menee melkein käsipelillä, ja ne saa melkeinpä potkaisemalla nurin myöhäsyksyllä, juuri ennen lumentuloa. Eli vanha sananparsi: jalkakampilla nurin ja repulla karsii, sopii tähän kasviin kuin naulankantaan! Putken sisällys on aika nesteinen, joten katkominen edistää kovasti kuivumista. Otin kompostilla talvehtineet pitkät korret käsittelyyn ja syksyllä alkoivat polttokokeilut. Uunissa tattarit palavat kuin havupuut, ne paukahtelevat kuin papatit, joten eivät ole mitään avotakkalaatua. 

Yli parisenkymmentä vuotta sitten kuulin jättitattarin aiheuttaneen silloisella asuinkunnassani ihan vilpolaremontin. Vanhassa kartanossa oli komea ikkunallinen veranta, ja kahta puolta oli istutettu jättitattaria koristeeksi verhoamaan korkeaa kivijalkaa. Aikojen myötä juurakko kasvoi verannan alle ja korsia tunki esiin kaikista mahdollisista paikoista. Siinä menossa verannan rappurakenteet ja lattialaudat ym rakenteet alkoivat kärsiä, ja remonttiprojekti oli valmis. Paitsi puutöitä tuli myös hieman kasvien vaihtoa. Kuinkahan hyvin juurenkappaleet saatiin poistetuiksi?

Ahdekaunokkien valtakuntaa!

Paitsi jättitattaria on nyt energiakasvin toivossa suunnattu katseet myös lempikasviini ahdekaunokkiin, jonka paras kukinta Kausalaan johtavan maantien varressa on juuri nyt. Se on ennestään tunnettu hyvänä keltaisen värin antajana värjäyskasviksi, minusta se on myös sopiva koristekasvi, kun ei juurikaan tarvitse hoitoa. Noilla tienvarsilla se on päässyt johtavaan asemaan piennarkasvina, kun piennarniittoa on myöhäistetty. Sehän tapahtuu vasta heinäkuun lopulla. Niitosta tulee niin paksu luoko heinää, että hennommat yrittäjät tahtovat sortua sen alle, mutta ahdekaunokki versoo uusia oksia niitoksen läpi.

Itsenäisesti puutarhassani  tähän kohtaan pari vuotta sitten ilmaantunut ahdekaunokkiyksilö sai hyvän vauhdin, kun niihin aikoihin olin päättänyt, että tätä kuivaa ketoaluetta ei ruohonleikkurilla ajeta ennen elokuun puoliväliä lainkaan, ja silloinkin vain kerran.

Finnair on alkanut myös neljän lennon kokeilun, jossa lentobensan eli kerosiinin joukkoon sekoitetaan käytettyä paistorasvaa aika mojaus. Kuulemma on niin kallista, että jää kokeiluksi, jos jotenkin ei tueta. Siinä se lentomatkustaja elää kuin lättypannussa, kun rasva suhisee polttimissa. On hyvä, jos jäte saadaan kiertoon! Suomessa ei tule kaikenmaailman grillibuumeista huolimatta paljonkaan rasvajätettä, meillä tähän tarkoitukseen tutkitaan hakkuutähteitä. Niitä kyllä piisaa, sillä tienvarretkin pursuilevat hirviä houkuttavia pensaikkoja, jotka saisi murskata toiseen tarkoitukseen. Uutta kasvaa parissa vuodessa tilalle. Ainoa ongelma kai on tarpeeksi pienten ja kaltevilla pinnoilla työskentelevien korjuukoneiden puute. Nyt Destian niittäjät ja rouhijat jättävät kaiken sijoilleen.

Kurkun kukkimisesta alkaa jo näkyä hieman tulosta! Myös melonissa oli eilen kukka.

Eletään hikisiä päiviä jälleen, säkkien multia on kasteltava päivittäin,  mutta mikäs on eläessä, kun sain viimein eilen aamupäivällä autotallissa pitkään muhineet  loppusiivoukset tehtyä. Halleluja! Eikä tullut edes roskis täyteen, kun nuukailin ja erotin kaiken kotipolttoon sopivan materiaalin pois. Koirien uimaharjoitukset jatkuvat, eilen päädyttiin kastelemaan myös nirsompien eli Wilman ja Tellan karvapeitettä käsipelillä, jotta pitkä ylämäkitaipale kotimatkalla ei ihan uuvuttaisi.

Kesäisiä askareita, miksei, kun ollaan heinäkuussa

Itse asiassa heinäkuu on edennyt jälkipuoliskolleen, naistenviikko menossa, sehän alkoi eilen. Nurmikonleikkuu ei ole enää niin kiihkeätä kuin alkukesästä, kun uudet kasvavat lehdet ovat jäämässä pehmeämmiksi ja matalammiksi. Siispä on aikaa katsella muutakin. Meille tuli sitä paitsi eilen Wilman koirasiskokset viikon kesälomamatkalle, joten ollaan erilaisissa tunnelmissa ja ohjelmissa!

Ihanan aallokon kunniaksi Wilmakin salli kuvaukset!

Tänään oli traditionaalinen uintireisu Lammaskalliolla, jossa oli melkoinen aallokko. Lämmintä ilmaa pukkaa itäisestä Euroopasta, ja lähipäivinä on odotettavissa joko helteitä tai ukkosia tai molempia, joten tämä päivä oli ainakin sopiva rantaretkelle. Sen lisäksi rantamatkalla on Tiitun ja Tellan vapaata kirmailua rantapolun ja rannan tuntumassa, niinpä matkan jälkeen on tiedossa parin tunnin totaaliset nokoset.

On meneillään vedestä haettavien keppien etsintä, mutta aika tarkkaan ovat nuotiontekijät kallionsaumat hakeneet, kun löytyi vain ruokojen korsien kappaleita, niitä ei saa( tuulella varsinkaan) lentämään ulapalle päin.

Koirat päättivät iltaruoan aikaan tutustua omiin herkkuihini, sillä olin tehnyt riisi-ohrauunipuuroa, jota jäi tietysti ylitse, ja kylmänä se maittoi piskeillekin niin, että ruokaillessa oli täysi hiljaisuus. Wilma on muuten kuin eri koira viime viikkoon verrattuna, eläväinen, ja valveilla jopa tuntikausia. Viime viikon ukkosilmojen aikaan piti viettää sängyn alla perimmäisessä nurkassa aika niin visusti, ettei voinut pissallekaan mennä kuin pari kertaa vuorokaudessa. Ja ruokapäiviä ei ollut montakaan. No, sen asemasta on syöty tänään ja eilen mahtavat kupilliset eväitä. Onkohan sillä ollut myös ikävä näitä siskoksiaan, vai pitäneekö lapsinaan, kun on joukon vanhin?

Tiitu simahti rannasta kotiinpäästyä turkin loppukuivatukseen matolle.

Kuumien ja sateisten päivien ajaksi on haettava viihdettä sisällä, joten päätin alkaa matonkutomisen hauskat päivät. Suunnitelmat kuitenkin elivät niin, että ensin oli vuorossa saksittelun aika, muutama vanha keltainen lakana pääsi nyt jalostumaan kuteeksi, joten mattotyötä alettiin vasta toissapäivänä. Koirat olivat tänään seuranani ylhäällä, varsinkin Tellasta on kivaa seikkailla varastovintin puolella nuuhkimassa. Liekö se syy useita vuosia sitten poistettu hirventalja, joka siellä vietti loppuelämäänsä?

Tomaattirivi talonpuoleiselta polulta päin. Kivikoivut antavat hieman varjoa. Muovista vasemmalle on monta pensas- ja puu-kerrosta estämässä tuulia, oikealla puolen taas autotalli. Jos tästä tänä vuonna voi korjata satoakin, kannattaa harkita pysyvämmän luontoisia viritelmiä.

Ulkotöitä on ollut ruohonleikkuun ohella harrastettava, kun säkkeihin istutetut tomaatit olivat venähtäneet jo lähes metrisiksi, niin ne on ollut pakko sitoa keppeihinsä. Laitoin taustalle eli pohjoisen puolelle myös muovia niittarilla keppeihin (saas nähdä, mitä isommat tuulet asiasta päättävät), jotta lämmin pienilmasto paremmin säilyisi. Tomaatit, kurkut ja kesäkurpitsa ovat jo alkaneet kukkia, melonissa ei kukkia vielä näy.

Amurinviinin oksien kärkiä ja verson muita kappaleita vedessä juuria tehtailemassa, ehkä niitä näkyy elokuun loppupuolella?

Autotallin loppusiivous on edennyt jonkin verran maalausten jälkeen: vuorossa oli liian roimasti kasvaneiden köynnösten hillintää saksimalla. Kun heisiangervon oksille oli vesisaavi-kylvyssä tullut niin hyvin juuria, päätin yrittää sitä konstia myös amurinviinille, jota jouduinkin kurittamaan aika lailla, kun seinällä on nyt myös ulkolamppuja, jotka saisivat näkyä (!) Vielä ei ole ulkovalojen aika, mutta kauan ei tarvitse odotella.

Ilta-askareiksi keksin ryhtyä viimein puuhaan, josta riittää osia varmaan vuodeksi: Aloin työstää sähköiseen muotoon vuodesta 1985 alkaen pitämiäni päiväkirjoja, joita on kertynyt jo pitkälle toistakymmentä. Onneksi aloin paksuimmasta, sitä on tehty jo viisi työrupeamaa, ja muutama tästä kirjasta on vielä tulossa, kirjassa  kun on leveimmät sivut ja niitä on eniten. Tuollainen oman tekstin kirjoittaminen on sinänsä vaivatonta, kun tuntee kirjoittajan, niin arvaa sanamuodot, vaikkei niin juuri katsoisikaan sivuja!

Tämä näkymä on talletettu päivälleen 4 vuotta sitten, eli 18.07.2007.

Nyt on alkanut myös vadelma-aika. Mesivadelmakasvustoni jäivät ajan puutteen takia kokonaan kunnostamatta tänä keväänä, ja siitä palkaksi hyvin ruohottunut vattumaa on kasvattanut tavallista enemmän ja isoja marjoja, sen havainnon olen tehnyt joskus ennenkin. Tämä kyllä tietää sitä, että alaoksilla paisuvat marjat tuppaavat homehtumaan, kun ilma ei kierrä. Lisäksi pitää olla poimimassa satoa aika usein, ettei ylikypsymisen vaaraa tule. Osan marjoista hoitavat pikkulinnut, nokan pikkujälkiä on aina nähtävissä.

Vahtimis-ja seurustelutehtävien ohessa Tiitulla on täällä aina työnä myös Pupun hoitaminen. Turkiskankaasta tehty lasten lelu joutui parisen vuotta sitten Tiitun äidillisten vaistojen kohteeksi: Pupua kuskataan varovasti hampaissa ja viedään sänkyyn, jossa sitä nuollaan uupumukseen asti, samalla aikaa tapahtuu käpälillä kissojen kaltaista "leipomista".

 Kaikkeahan ei voi saada, loppuu muihin hommiin varattu aika. Luultavasti en mene mustikan poimimisharjoituksiin vielä viikkoon, rantaretkellä totesimme, että marjat ovat vielä kovin pieniä meidän mäellämme. Olihan runsaan parin viikon kuivuus- ja hellejakso juhannuksesta aika rasittava kallion päälle kehittyneille kasveille. Nyt ei ole onneksi kuivuusongelmaa, sateita on saatu jo toista viikkoa, tuolloin tällöin, hyvin.

Lopuksi vielä auvoista eilistä iltatunnelmaa. Lueskelin Lutukasta kiinnostavaa artikkelia kuolanpioneista, ja Tiitu tuli viereeni ottamaan kaiken mahdollisen onnen tästä hetkestä. Olimmehan tavanneet pitkästä aikaa juuri muutama tunti sitten. Valokuvaaja ei häirinnyt lainkaan!

Urakkatyökausi päättymässä

Pihapenkin jalopähkämöt voivat hyvin, kunhan saavat päivittäisen puoli ämpärillistä vettä!

 Tänään on yhteisten projektiemme ja toisaalta omienikin viimeinen työpäivä, vaikka onkin sunnuntai. Nimittäin kesäkahvilavuoromme on illalla päätöksessä. Museonmäen vuorot loppuivat jo perjantaina, on saatu toimitella kuumissa työoloissa vanhan rantahiekan tuntumassa siellä museonmäellä, sillä tuo kumpare on samaa materiaalia kuin nykyinenkin Urajärven hiekka, mutta parisenkymmentä metriä nykyistä ylempänä. Ukkospilviä ja jytinää on kyllä havaittu, muttei kohdalla, sekin sadetippa, jota ennusteltiin viime sunnuntaille, kuihtui, koska olimme laittaneet telttakatoksen tarjottavien suojaksi. Myöhemminkään ei sadetta ole saatu kuin nimeksi, puolen katon alalta on tullut noin litra vettä rännisaaviin.

Rännisaavit ovat tyhjillään! Kuivaa rakastava värisauramo on alkanut enteellisesti viihtyä tässä paikassa?

Kyläläisten yhteiset projektit ovat mukavia, koska myynnin ja muun höösäyksen ohella on aina aikaa vaihtaa kuulumisia, onhan moni vain kesä-kyläläinen, kun täällä on puolet asukkaistakin sitä laatua. Perjantaina saatiin päättyneiden kestien jälkeen myös korjata rekvisiittamme pois mäeltä, eli peräkärryllä matkasivat pakastinkaapit ja grillit takaisin kyläntuvalle perussäilöönsä, muu materia tavallisissa autoissa. Jäljelle jäi vain tyhjä tanner.

Meidän vuorolla oli pullatarjonta myös "omasta takaa", sillä Lomakiven emäntä Sirpa pyöräytti näytöstä ennen uuneistaan 100-120 voisilmäpullaa, jotta kahvilla oli mahdollisimman tuoretta tavaraa. Pullakahveja ei tosin mennyt kuin puolet tavanomaisesta, sillä katsojakunnasta oli runsas puolikas alle aikuisiän, ja heille myytiin mehua ja limsaa, jäätelöitä ja karkkipusseja.

Hyllymaaliksi löytyi vanhaa varastoa: Olin joskus hankkinut ikkunanpokia varten Sahara-nimistä säänkestävää maalia, mutta se työ jäi kesken, joten kun  purkissa vielä lotisi lupaavasti, avasin sen ja yhdistin mukaan toisen lähes saman värisen purkin lopun. Näin poistuu kaksi ongelmajäteastiaa, sillä saan maalit kulumaan tässä työssä!

Kotinurkissakin ovat urakat edenneet lähes loppuun, autotallin maalaus on enää pikkuista vaille, saanen sen tehtyä illalla kahvilavuorosta kotiuduttuani. Maalaus sinänsä ei olisi vienyt paljon aikaa, mutta talli ei ollut tyhjä, ja tavaroita oli siirreltävä. Lisäksi päätin maalata sivuseinälle olleet sahapintalaudasta tehdyt hyllyt, kun niiden siistiminen oli muuten  hankalaa. Pari alinta hyllyä menikin parkkipaikalle sitä varten, loput kaksi maalasin siellä sijoillaan porrasta käyttäen.

Ylimpien hyllyjen alapuolet kuivumassa. Onpa sattuma, että maali on lähes sama kuin uusien kattopanelien pinta!

Niinpä takaseinän raivauksen ja maalauksen kuivumisen jälkeen vanha klapipino vaihtoi paikkansa takaseinustalle, mutta sen alle ensin ulkoa yksi aika huteran oloisesti kiikkuva pino tallin takaseinältä. Kun maali on samaa valkoista kuin entinen, työ on siltä osin ihan helppoa. Klapipinon siirtäminen ei ollut ihan päivän juttu, kun oli niin kuumaa ja illaksi meno teatterille, mutta aikaahan on. Ensin osa puista matkusti käteisvarastoon eli talon alakertaan, jossa saunan uunit ovat lähellä, samoin kaikki syttypuulaatikot.

Alakerran onnea eli syttylastu- ja tikkupuulaatikoiden maailma.

Nyt loppujen puiden paikka on takaseinällä, niillä pärjätään hyvin ensi vuosi, sitten ovatkin jo polttokuivia keväällä hankitut uudet puut. Autotallin hyötytila laajeni nyt metrillä, hyvin sopii olemaan luomapuu ja se ulkokalusteiden arsenaali, joka tulee sisään talveksi.

Takaseinä on täynnä tavaraa, kun maalaukset vielä ovat kesken! Tuuletuksesta vastaa kaksi seinäventtiiliä takaseinän yläosissa.

 Ajattelen elokuun puoliväliä, jolloin olisi mukava saada aikaiseksi autotallin uudelleenvihkiäiset, kun se on juuri tulossa kahdenkymmenen vuoden ikään. Edellistilaisuus oli elokuun puolivälissä sekin, silloin sisällä oli vain sisareni ripustama taidenäyttely. Tänä vuonna tuo näyttely onkin Kausalassa, joten vihkiäiskansan on tyytyminen keramiikkatöihini, joita on. Elokuu sopii hyvin sähkövalon saantia juhlivalle tallille, kun illat jo pimenevät.

Talon puoleinen seinä saa vielä toisen maalikerroksen, koska yksi ei riittänyt, mutta lattialla seisten yltää ikkunoiden yläreunaan asti.

Hilman ja Lyylin loma lopussa

Mahtavat kolmekymppiset helteet ovat taas täällä, varsinkin eilispäivä oli oikein hautova, kun ilma ei juuri liikkunut. Eiliset trombit ja ukkoset menivät länsi-Suomen reittiä eivätkä osuneet tänne päin, joten jatketaan sateiden odottelua. Joko huomenna? Ainakin eräissä ennusteissa on kyläläisten museomäen kahvilavuoron mausteeksi merkitty yhden vesitipan tuliaiset.

Kukkapenkit alkavat pursuta kukkia, ja viimein nostin eilen jo alkukesästä istutetut amppelitkin oikeille paikoilleen. Vettä saa olla rapulla odottamassa ohikulkijaa, oli se sitten Wilma tai kukankastelija, aina kelpaa.

Eilen oli niin tukalaa Wilman kannalta, että päädyin viemään hänet suihkuun, ja sehän tietysti oli sitten lopuksi ihan mukavaa. Kanniskelen tuon 17,2 kg:n koiran sylissä rappuja alas, kun jostakin se aavistaa eikä haluaisi tulla. Kiltisti kuitenkin seistään valkoisessa Turengin Ainolta perityssä ammeessa suihkua ottamassa, helpottaahan se toki kuumuutta. Yölläkään ei lämpötila mennyt alle +20 asteen, joten alettiin varhain aamulla puuhailemaan hieman helpommissa oloissa, naapurikin oli käyskellyt hautausmaan kasteluretkelleen jo kohta seitsemän jälkeen, tavattiin Wilman aamupissalenkin aikaan.

Madam Lyyli, tässä hakemassa paijauksia, hän tekee sen hyppäämällä hieman ilmaan, niin että huonommin ojennettu käsikin osuu siihen mihin on tarkoitettu, takaselkään tai päähän.

 Nyt on tyttökissojen kaksiviikkoinen loma päättymässä. "Emo"Emmi tuli jo eilen hakemaan, ja paljon on ollut kerrottavaa illan mittaan. Varsinkin Hilma on ollut perin puhelias, hyvä jos naukunalta on saanut puheenvuoron! Selvästi kisu on tyytyväinen, kun on päässyt syliin seljälleen, rapsuteltavaksi. Lyylikin innostui rohkeammaksi ja antoi kuvata itseään lähdön merkeissä. No selvähän se, että vilkas neiti meni kuin ajatus, kuvaaja ei tahtonut saada otoksia edes aavistamalla.

Ylämäen säkkiviljelmät ovat juurtuneet hyvin asemiinsa, runkotomaatit jo lähenevät metriä, joten keppien haeskelulle on aika. Säkki on kyllä aika kuuma auringon puolelta, joten vanhat puutarhatuolit on nostettu varjoksi eteen, ja säkin reunustalle kasattu kitkettyjä naatteja.

Pitäis tehdä-osastossa on edetty kahden mattopyykin verran, ne ovat jo kuivia. Pesijöitä on ollut molemmilla kerroilla jonoksi asti, ja aina on niin mukavaa tavata entisiä tuttuja, joitakin tapaa vain mattopyykillä! Odottelu on ihan rattoisaa. Alakerran puuvarastokin on edennyt niin, että tikkupuut ovat siirtyneet sisään, ja lastu- ja klapilaatikoiden tilat odottavat puhtaina ensi viikon mahdollisia siirtoja autotallista. Leikkasin kyllä ruohoakin parin rupeaman verran viikon puolivälissä, mutta nyt ei ole kiire, kun ruoho ei kuumalla kasva.

Helteellä on se vaikutus kukkapenkkikasvustoihin, että kukat kuihtuvat nopeasti, pitää olla aika pian kameran kanssa katsomassa, sillä huomenna voi olla jo myöhäistä. Ylläolevan kuvan hansaruusut sen todistavat, vaikka latvat ovat täynnä nuppuja, niin useimmat sen kukat ovat jo dagen efter-tunnelmissa.

Lyyli muistuttaa, että sähkötöpselit pois pistorasioista kuumalla ilmalla, ukkosilmiö voi yllättää! Kisun naama kertoo, että eilen avattu katkarapupaketti on enää muisto vain!

Ensi viikko kuluu museonmäen ja kesäkahvilan töissä, joten on hyvä, ettei ole suuria rästitöitä. Nyt kyllä sopisi mennä kangaspuillekin, kun kissat lähtevät ja pahvisuojaukset loimien päältä voi poistaa, mutta se edellyttäisi sadeilmoja, muuten on liian kuumaa. Puolen viikon maissa pyrähdän vanhalla kotipaikkakunnalla, hautausmaan hoitoreisu, mansikkamaalla käynti ja tuttuja tapaamassa!

Pation vieraana vain rönsyliljoja ja kuivumassa oleva kissanvessa?